sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Lujaa vastapalloon!

Taisin jo viime vuonna uhota, että lujaa vastapalloon sitä, joka on keksinyt kääntää kelloja! Ei ole mitään järkeä viedä pois tuntia muutenkin liian vähän nukkuvilta ja lepääviltä ihmisiltä. Saati, että harvemmassa perheessä aikaa olisi niin reippaasti, että sitä voisi viskellä ylimääräisiä tunteja pois. Mutta näinpä ovat jossain päättäneet (missä?? Lähden pallon ja mailan kanssa sinne!), joten tähän on tyytyminen. Ja uusi, kortisolin laskun sekä pullukkuuden myötä tullut lepppoisa asenne, antaa minun hellästi mutta päättäväisesti antaa sopivasti niiden asioiden olla, joille ei mitään voi.



...Mutta eikö saisi silti vähän purnata? On tutkittu, että joillakin ihmisillä voi mennä useampi kuukauden sisäisen rytmin uudelleen löytymiseen. Tarkkaan viritetyt hormonien varassa olevat toiminnan menevät sekaisin, kun rannekello näyttää ihan muuta, kuin mitä pään sisällä tikitetään. Yhtä hyödyllistä purnausta riittäisi myös kevääseen, tai tarkemmin ottaen takatalveen. Se jo peehana sulatti tiet selväksi ja katulakaisijatkin kävivät suihkaisemassa hiekoitussorat taas ensivuoden pihtauslaareihin. No mitä tekee maaliskuu? Se ei tarvinnut kuin kaksi päivää, kun sama jää on taas pinnassa, tiet ihan skröbelöllä ja icebugit, niin rakkaat kuin ovatkin, painamassa jalassa. Rits räts ja vielä kerran pelätään henkensä edestä. 

Onneksi on sentään tankkaus. Vaikka siinäkin. Paino nousee ja pihteihin ei täältä periferiasta pääse. Mussutus käy tasaiseen tahtiin ja kuntopyörä kerää hämähäkin seittiä komerossa. Tosin sillä polkaistaan pikkulämmöt rullailulle, mutta viidessä minuutissa ei paljoa kuntoa hätyytellä. Onneksi tässä asiassa ainakin tietää tahtonsa ja suuntansa, joten korkeintaan revin ahdistusta siitä, ettei ahdista. 

Otetaas tämäkin. Paita fit4you, 

Onneksi pihillä on aina varaa haaveilla, ja nyt unelmissa olisi päästä kurkkaamaan huimaa vauhtia lähestyvä fitnessclassic paikan päällä, päästä keväällä tekemään reissua Tampereelle, ehkä saada jokin treenileirityyppinen ulkomaan reissu kasaan töiden päättymiseksi -- --  tai edes viimein lunastaa se käsilaukku sieltä kaupasta! Näillä näppäimillä on tosin tyydyttävä seuraamaan kisoja netin kautta, mailaamaan "peikolle" tiuhempaan ja jättää treenileirit korkeintaan naapurisalille. Vanha laukku menee vielä, joten tyytykäämme ihailemaan muiden bloggarien postauksia uutuuksista. 

Ai mahtavaa, mikä puhtipilleiri tästä postauksesta on tulossa. Järkevä jättäisi tältä sunnuntailta tähän ja palaisi siirtämään haarukkaa ääntä kohti. Ne toiveikkaat, jotka teemaan liittyen odottavat tietoa treenistä ja ravitsemuksesta, voivat saada tässä tarpeensa tyydytetyksi: Etureisitreeni meni väsymyksestä johtuen juurikin REISILLE, ja tästä stressiärtyisyydestä johtuen tämän päivän ektsraravitsemus tulee päätymään  suoraan napaan ja persselluihin kulkematta lähtöruudun kautta. 

Ugh. Olen puhunut.

2 kommenttia:

  1. Omalla tavallaan mukava postaus :) On hienoa, että bloggari uskaltaa kirjoittaa myös niistä itseä ärsyttävistä ja kiukututtavista asioista, olivatpa ne sitten pieniä tai isoja asioita. Taas kerran voin vain sanoa, että juuri tästä sun blogissa pidän, sen tietynlaisesta aitoudesta kun et tee jokaisesta asiasta "niin ihanaa". Kun eihän se elämä nyt oikeasti ole aina vaan ihanaa. Puhtia viikon alkuun! t.V

    VastaaPoista
  2. Hih, kiitoksia! Tekee oikeasti hyvää saada rähistä tännekin, sillä kyllä se fiilis ja elämä osaa olla välillä ihan sukasta ;)
    Ja kun olen vielä sellainen, että en oikein taivu kirjoittamaan muuta, kuin mitä tuossa mielessä juuri milloinkin laukkaa. Nyt oli vähän ristiaskelia, mutta katsotaas kohta uudelleen! (tänään olisi teksti ollut jo julkaisukelpaamatonta, eli huokaistaan huomiseen).

    Ja kiitos tsempistä, se tuli tähän kellon sekoittamiseen ja rännien lotinaan ihan paikalleen!

    VastaaPoista