tiistai 7. huhtikuuta 2015

Paljon vaan lisää onnea!

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan. Koittakaa ihmeessä vaihtaa melodian sävyä ja kulkua, kuten myös sanojen painotusta. PALJON onnea vaan. Painotus sanalla, että jotain on paljon. Tai sitten paljon onnea? vaan. Tällä kertaa lausukaa onnea - sana kysyvällä äänensävyllä. Jos tahdot olla minua kohtaan kannusta, vaihda kirjainten painotusta lopussa: paljon onnea VAIN, ja nosta samalla rohkeasti hymyillen kulmiasi. Tai puolestaan tahtoessasi tehdä kunnon liitäjän alastulituksen, ota vain rehti sopraanoasento ja anna paukkua: PALJON LÄS-KII-ÄÄ VAAAAAAn!!



Eli pääsiäisenä sain kunnian viettää aamupainoni kanssa tavoitelukeman täyttymistä. Täysiä juhlapyöreitä vietetään taloudessamme huomenna, jopa muutaman pojon ylityksellä. Siinä se muutamia vuosia tavoiteltu lukema nyt on ja seisoo. Eikä ole kuitenkaan kovinkaan kauaa, kun vannoin, ettei tuo ensimmäinen lukema tulisi koskaan näkymään vaa´ assani. Tai kauaa siitäkään, kun se kymmenlukema oli - 2. 

Miettikää, kaksikymmentä kiloa massaa lisää, eikä kertaakaan välissä dieetillä. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei kovin  paha tulos. Saati, että rasvat ovat suurella todennäköisyydellä yhä varmaan alle 14 prosenttia. Kyllä tässä ollaan siis kaikessa kuljailussa ja alun takkuisuudessa lopulta myös jotain saatu aikaiseksi.
Siinä kakskymminen, joka tullut lihaksi.


Tähän suuntaan mennessä on toki harmi, että miellyttävin tulos jää koko ajan enemmän ja enemmän peittoon, ja nämä, hmm, toiset saavutukset puolestaan valtaavat alaansa. VIeläpä kiihtyvällä tahdilla. Sannan pihdit olisivat todellakin jo pian tarpeen ihan vain sillä, että saisi mielelle rauhan varmistamalla, että mitä on viime mittauksen jälkeen taas tullut ja minne. Nyt on painon kehitys ollut kuitenkin tasaisien nousujoteista, eli seurannassa on, milloin tasapaino leanmassin ja rasvan välillä alkaa kallistua toisin päin. Tähän asti kun on tullut kuitenkin kiinteää massaa liki joka kerta samaa tahtia pehmeämmän kanssa. Sitten kun tämä tasapaino alkaa keikata turhan reippaasti rasvan puolelle, tehdään välituumaus ja katsotaan, pääseekö välitirskautukselle, vai riittääkö  liikkeeksi pelkkä makrojen uudelleen jako.


Näin kuitenkin. Ilmapalloja ja serpentiiniä täällä päin. Lukeman mallinen kaakku olisi paikallaan, mutta kun ei tuo sokeri niin maistu, täytynee tyytyä muotoiilemaan iltapannareitaan uusiksi. 

Mutta miltä itsestä tuntuu? Isommalta ja hyvemmältä. Ei siis paremmalta vaan hyvemmältä. Sillä tässäkin asiassa on vielä varaa parantaa :)

Ihanaa päivää kaikenkokoisille keijukaisille!



4 kommenttia:

  1. Isot onnittelut loistavasta saavutuksesta! Uskon, että kyllä se vielä alkaa tuntua jossain vaiheessa paremmalle, ei pelkästään hyvemmälle. Tiedän, miten hyvää tuo lisämassa tekee kropalle ja varsinkin mielelle, joten koeta nautiskella hyvästä fiiliksestä ja onnistumisesta ihan täysillä!

    Mulla on tavoitteena tuo sama parikymmentä kiloa, ja se lähestyy täälläkin hyvällä vauhdilla. Tosin jokainen kilo on edelleen ihan hurjan työn takana, ja pää laahaa kropasta jäljessä. Mutta kilo kerrallaan. Muistatko pistikö sulla pää tuota massan lisäämistä vastaan jossain vaiheessa, vai pysyikö pää mukana kun paino kipusi kohti normaalimpaa? Sori jos on liian tungetteleva kysymys, jätä silloin vaan vastaamatta :)

    Päivän parhaat hymyt tuli täällä tuota sun onnistumistekstiä lukiessa, kiitos! t. V

    VastaaPoista
  2. Heissan!

    Olipa ilo saada antaa sinulle siitä kunnon irvihymy :D

    Aina saa ja pitää kysyä! Pää pisti eniten hanttiin sen kymmenen kiloa sitten, mutta tämä johtui varmasti siitä, että mieli ei ollut vielä ihan toipunut. Sanotaan, että viimeiseen kuuteen kiloon ei ole ollut mitään ongelmia - nyt ahdistusta aiheuttaa vain housunvyötärö ja massu prässätessä ;) Mutta jokainen kilo on parantanut mieltä ja tuonut sinnekin sitä rasvaa, mitä ilmeisesti järkevä ajattelu vaatii ;)

    Ajattelisin niin, että pidetään sinunkin kohdalla tärkeimpänä, että se pää tosissaan on myös liikkeessä, vaikkakin perässä --- suunta on oikea ja välimatkaa kirivä!

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta vastauksestasi. Helpottavaa kuulla, että sulla viimeisten kilojen kohdalla pää on tullut hyvin matkassa mukana. Jospa se pätisi minuunkin. Ja tuota kiristävän housunkauluksen mukanaan tuomaa ahdistuksta on täälläkin, siihen oon huomannut melko toimivaksi ratkaisuksi uusien housujen shoppaamisen :)

      Mukavaa viikon jatkoa, terkuin taas V

      Poista
  3. :D tuo shoppailu on muuten ihan parasta lääkettä!! (saati, kun täm edistyminen saa oman vaatevalikoiman supistumaan uhkaavasti... ;))

    Ja usko pois -- se tulee kyllä perässä, pian jo yhdessä päässä hymyilette sille epäilykselle :)

    VastaaPoista