maanantai 21. joulukuuta 2015

Julistan ruokarauhan jouluksi.

Minulle tuli kysymys siitä, miten meinaan joulun aikana "hoidella" ruokapuolen. Eli mitä minulla menee jouluna suuhun ja kuinka monta km/h. Pidänkö henki hieverissä kiinni ruokavaliosta ja luon paljonpuhuvia katseita ympärilleni ihmisiin, joiden käsi kahmuaa kohti uunituoreita torttuja.

Kirjoitinkin jo jouluisehkon postauksen siitä, miten hiilihydraatit ovat siirtyneet vihollisleiristä takaisin omalle puolelle, minne ne kuuluvatkin. Muutenkin tietty rentous ihan kaikessa on aina valttia. Vaikka pitäisit kuinka tiukkaa dieettiä ja ruokavaliota, niin jo sillekin tekee hyvää saada välillä poikkeamia sekä määrissä että laaduissa.

Siksi joulu onkin erittäin hyvää aikaa sille, että venytät tiettyjen rajoitteiden vetämiä linjoja ja annat itsesi huokaista. Mutta tässä tulee mielestäni se ydin, eli itsesi - sinä itse. Jouluna on hyvä hetki nimen omaan suoda itselle sitä, mitä haluaakin. Sitä taas ei saa olla kukaan muu määrittelemässä. Joulun ei tarvitse tarkoittaa kinkkuähkyä ja torttusotaa, ellet sitä itse halua. Jos itse haluat, niin vedä tiukkaa linjaa koko joulun läpi tai villiinny vain syömällä tortusta se yksi sakara. Kunhan olet itse tyytyväinen ja koet paineettomuutta syömisestäsi (tai syömättä jättämisestä).


Olenko sitten tässä ajattelussa itsekäs, vai mitä, mutta ainakaan näin jouluna en halua kummemmin puolustella, mitä syön tai jätän syömättä. Meneekö minulla laatikkoa, pullia, pipareita ja muita herkkuja? Oletettavasti ei juurikaan. Rakastan omaa ruokarunkoani, ja meinaankin mennä jouluni sitä tuunaillen.
Aamun haluan aloittaa salaatilla, jossa on jouluisasti maustettua ja tummassa balsamietikassa uiskennellutta lohta. Siinä kaverina paljon tuoretta pinaattia. Päivän puuron höystän kanelilla ja inkiväärillä. Kylkeen marjoilla ja glögimausteella muhitettua rahkaa ja sekametelisoppaa kastikkeena.


Jouluruokailussa jatkan hifistellymmistä raaka-aineista valmistetulla juuressalaatilla. Sen kylkeen uunissa muhinutta kalkkunaa ja erilaisia juustoja.

Ja uskokaas. Vankassa harkinnassa olisi syödä -- ranskalaisia. Minun tekisi mieli aivan tolkuttomasti ranskalaisia!

Illan herkkuna on - sanokaa mitä sanotte - oma pannarini. Piti saada herkutella! Pistän kuitenkin taikinan sekaan silpottuna muutamia lempikonvehtejani ja syön ne ihanasti sulaneena pannarin sisällä. Päälle paljon kanelia, pähkinävoita ja kookosöljyä.

Illalle vielä puuro ryysteillä. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä nyt vielä päivän herkuista jäi "painamaan mieltä", niin ne pääsevät puuron kaveriksi. Oli se sitten kalkkunaleipä tai se tähtitortun sakara, niin ääntä kohti.





Nyt jo hymyilyttää, kun aattoa ja joulupäivää miettii. Hyvää, mieleistä ruokaa. Eikä huonoa omaa tuntoa, ei oman, eikä toistenkaan syömisten puolesta.

Annetaanhan me kaikki toisillemme jouluksi ruokarauha!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti