maanantai 25. tammikuuta 2016

Enää en vaihtaisi pois!

Olen todella pitkään niitä, joilla ei ole ollut kuulokkeita päässä treenatessa. En oikein itsekään ymmärrä miksi, vaikka muuten kulkiessa ja muinoin lenkkeillessä minulla oli aina napit korvilla. Oli ihan parasta laittaa töiden jälkeen lenkkarit jalkaan, kuulokkeet korville ja lähteä joko juoksemaan tai polkemaan ja kuuntelemaan ylex:ää. Silloin kuuntelin ehdottomasti ja aina sitä. Vaikka minulla oli ämppärisoitin, ,niin siinä piti olla aina radio juuri lenkkien vuoksi.
Toki lenkkini  olivat sen verran pitkiä, että oli ihan mukava saada siivittää niitä radiojutustelun myötä.

Siinä ne mötikät ovat


Salille en ottanut kuulokkeita, koska siellä oli ja on radio aina suhteellisen kovalla. Alkuun kanavana oli aina nrj, mutta nykyisin joku aamun treenaaja käy aina vääntämässä raidiocityn soimaan. Vaikka cityllä juontajat ovat ihan jees, niin se musiikki ei kyllä alkuunkaan sovi salille. Vai haluatteko kenties kyykätä road 66 tai Beatlesin Yesterdayn humistessa taustalla?

Otinpa siis tässä eräänä lopukevään päivänä ämppärisoittimen mukaan salin puolella ja testasin, miten onnistuisi keskittyminen kuulokkeilla. Vaikutti jo alkuunsa erittäin lupaavalta. Ei mennyt kauaakaan, ettei enää kaivannut radiojuontajan ääntä, vaan sai rauhassa olla omassa maailmassa. Vain hetken muistan miettineeni, tulisiko sulkeutunut olo, kun ei enää olisi niin "kytköksissä" muihini treenaajiin, mutta päin vastoin huomastin jo pian, että keskittyminen parani huomattavasti! 

Napit olivat kuitenkin hankalat johtoineen ja olisin halunnut vastaheränneenä Spotifyn käyttäjänä kunnon valikoiman musiikkia käyttööni. Monen näkee pitävän kännykkää kiinni käsivarsikotelossa, mutta itse koin sen hankalaksi.

Taloudessamme oli jo jonkin aikaa kummitellut langattomat kuulokkeet, jotka sain myötämielisesti yhdeksi kerraksi lainaan. Joo morjens, se  oli siinä. Tulenpalavaa rakkautta ensi silmäyksellä. Lisäksi niissä oli vielä mikrofoni, eli samat vermeet päähän kävelylle ja puhelut hoituivat kahta kättä heilutellen. Myyty!


On kokoa!

Eli heti tilaukseen itselle omat ja niinpä jo pian nämä jötkäleet saapuivat. Ja nimen omaan jötkäleet, Tilasin kuulokkeet netistä, enkä päässyt testaamaan, miltä ne näyttävät päässä. Kotona päähän laittaessa huomasin, että sangat jättävät sellaisen varspusen mentävän rakosen pään väliin. Mutta en antanut tuon kauaa itseäni haitata, äänenlaatu on nimittäin aivan mahtava ja sama mikrofoniominaisuus hallussa. 

Näilläpä siis on paukuteltu reippaan puolen vuoden ajan. Treenimusiikissa on mennyt tavaraa laidasta laitaan. Vanhan poppitypyn hengessä Brooklyn bounce, mutta myös esim. Eminem.  Vielä on kuitenkin loputon suo soittolistoja haravoitavana, mutta mikä sen mahtavampaa.
Vielä kun saisi salilla soviteltua taustalla olevan radion sopivalle äänenvoimakkuudelle. Tuntuu nimittäin, että juuri nyt, kun itsellä on kuulokkeet, ovat muut suorastaan riehaantuneet paiuttamaan 70 klassikoita tuutit suorana. En minäkään käy radioa ihan pienelle laittamassa, mutta silti tuntuu haljulta, kun tietää jodeinkin mulkoilevan kiukkuisesti taustalta. Mutta se musiikki on OIKEASTI  salillä välillä niin lujalla, etten ymmärrä, miten muut kuulokkeiden käyttäjät edes kuulevat omaa musiikkiansa.



Toki kohta on erittäin sopiva hetki kehittää jälleen annoskateutta, sillä talouteen hommataan kohta vastamelukuulokkeet. Nämä siis nimensä mukaan estävät ulkopuolisen melun tulemisen korviin, ja niitä voi pitää suojaamassa kuuloa ilman musiikkiakin. Lisäksi kun niillä kuuntelee, niin ei tarvitse pitää musiikkia niin suurella, mikä myös säästää kuuloa.  

Mutta kuulokkeista ja musiikista treenissä tästä on kuitenkin tullut aivan mieletöntä motivaatiota itselle. Minun nimellä on myös spotifyssa avoimia soittolistoja. Voitte käydä kurkkaamassa, mitä luureistani kuuluu.

(Jos haluaa käydä tutkailemassa, niin löysin yllättäen luureja myös näistä verkkokaupoista:)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti