keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Mitä niistä luureista sitten kuuluu?

Musiikki on valjastunut aivan ehdottomaksi osaksi elämää jo kauan aikaa sitten. En tässä ala selostamaan teille kummemmin, miten minun musiikillinen ura lähti takellellen liikkeelle ala-asteaikojen Aaronin pianokoulujen kautta. Kantele vei kuitenkin pianolta silloin voiton ja sitä sekä kontrabassoa tuli soiteltua sitten enemmänkin...


Yläasteella alkoi sitten musiikin kuuntelu kiinnostaa ja kovasti, ja se oli aika lailla menoa ysäripopin parissa. Jokaisella nuorella on oma musiikillinen aikansa, enkä ala tässä nostalgisoida liikaa, että jos et ole elänyt kasari- tai ysäriaikaa, niin et ole elänyt ollenkaan. Mutta silti, oi muistattekos, kuinka piti aamuisin herätä kuuntelemaan radiomafian heinähässäkkää ja nauhoittamaan samalla c-kasetille Coco jamboa, Movetronia, Mascaraa, XLvitosta ja muita huippiksia. Ja sitten kun televisiosta alkoi Jyrki, niin maailma suorastaan repesi ja musavideoiden keruu nauhoille alkoi. Sain silloin jopa napattua nauhalle kauhistusta herättäneen Prodigyn Smack my bitch up - videon.




Musiikkimakuun alkoi pian sekoittua kaveripiirien myötä myös raskaampaa tavaraa. Sitten olikin huonolla itsetunnolla olevalla neitokaisella vaikeaa, kun tykkäsin popista, mutta maineen vuoksi piti liputtaa vain Metallicaa, Kornia, Orgya, Deftonesia, Linkineitä, yms. Ne olivat ja ovat yhä huippukamaa, mutta samalla, kun Dream theater sai kylmät väreet kulkemaan selkärankaa, ei vaan voinut avoimin ovin paljastaa Hansonien poikien antavan ihan samoja väristyksiä...

Eivät mahdu...

...samalle seinälle (mantereelle?)


Hei, nyt mennään jo liian kauas! Tarkoitus oli tulla vain hehkuttamaan treenimusan merkitystä. Spotify on noihin aikoihin verrattuna tuonut KAIKEN musiikin käden ulottuville, eikä välillä saa edes päätettyä, mitä kuuntelee vain sen takia, että valinnan varaa on yksinkertaisesti liikaa.

Innostuin tässä eräänä päivänä väsäämään kovalle jalkapäivälle ihan oman setin, ja siitä tuli oikeasti niin päheä, että jo pelkästään sen vuoksi ei malta odottaa, että pääsee taas puskemaan. Laput korvilla pystyy uppoamaan omaan tekemiseensä, eikä tarvitse kuunnella muiden jutteluita. Samalla musiikki myös lietsoo tekemään ja antaa sykettä. Samaa en voi sanoa taustalla pähisevästä radiosta, josta pahimmillaan puskee Down by the river kyykkysarjojen välillä.

Tällä hetkellä soitossa on ollut menneisyydestä Kornia, Orgya ja Limp Bitzitiä. Wanhoja muistoja ja kunnon asennetta treeniin. Kevyempänä pistäkäähän paukkumaan tämä kappale, minkä itse asiassa bongasin coca-cola - mainoksesta. Toimii omalla kohdalla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti