torstai 18. helmikuuta 2016

Saa kysyä, oliko tässä sittenkään mitään järkeä?

Aina välillä, tai miksei itse asiassa useamminkin, olisi hyvä kyseenalaistaa omia tekemisiään ja valintojaan. Tällä ajatuksella voi tarkoittaa isojakin asioita elämässä, mutta myös niitä pienempiä. Treenaamisen ja hyvinvoinnin puolella tarkastelukohteena ovat oma kehittyminen ja terveys. Palvelevatko valintani ja tekemiseni (laatu) edistymistäni. Ovatko valintani sellaisia, että voin hyvin niiden kanssa ja ne vievät minua kohti välitavoitteita.

Pääsin jälleen toteamaan, kuinka hyvissä käsissä olen ollut ja yhä olen oman valmentajani kanssa. Eritäisistä syistä ajauduin tässä eräänä päivänä facessa "juttusille" toverini Nortonin Laynen kanssa. Hänen jakamansa artikkeli siitä, kuinka aamun hiilihydraatit eivät vaikuta rasvan kertymiseen herätti minussa ajatuksia.


Nortonin linkkaama tutkimus ja hänen ajatuksensa siitä koskivat enemmänkin sitä, että rasvan kertymiseen ei olisi väliä, tuleeko aamu aloitettua rasva+proteiini vai hiilihydraatti+proteiini - ruoalla. Jos päivän makrot ovat kuitenkin vakiot, niin hänen mukaan se ei vaikuta rasvan kertymiseen. Tällä hän kumosi myyttiä, minkä mukaan rasvapitoinen aamupala edistäisi rasvan palamista päivän aikana (tämä on sinänsä totta, mutta polttovaikutus kumoutuu sillä, että myöhemmin päivästä puolestaan syödään hiilihydraatit).

Tähän heitin ajatusta siitä, eikö rasvapitoinen alkupäivä (jos treenaat iltapäivästä/illasta), edistä sokeriaineenvaihduntaa ja insuliiniherkkyyttä. Tähän Layne kommentoi, että ajoituksella ei ole väliä, vaan sillä, minkä määrän hiilihydraattia päivän aikana saa. Eli insuliinin tuoton määrä ja sitä myöten vaikutus verensokeriin on vakio päivälle.


Tämä herätti minussa hämmennystä ja pientä ristiriidan tunnetta omaa systeemiä ja valmennusta kohtaan (tuo kohtaan on vahva sana, mutta en keksi muutakaan). Onneksi tiesin Sannan tuntevan minun ja kestävän kysymykset, sillä laitoin hänelle Nortonin kanssa käymäni keskustelun ja omat kummunneet ajatukset perään.

Sanna osoitti minulle jälleen oman ammatillisuutensa ja luottonsa omaan kokemukseensa ja taitoon. Sannan vastauksessa korostui se, että näissä kekkereissä mikään koulukunta ei ole yksistään oikeassa. Sanna luottaa toimissaan asiakaskokemukseen ja pihtien kertomaan. Poliquinin herrasmies voi joissain asioissa vetää överiksi, mutta tekee kuitenkin hyvää jälkeä valmennettaviensa kanssa. Nortonin ajatukset eivät ole lainkaan ristiriidassa sen kanssa, mitä me tehdään. Tärkeintä on se, missä tilanteessa kukin yksilöllisesti on, ja räätälöidä siihen sopiva toimintamalli. Oli se sitten Nortonia, Poliquinia tai ketä tahansa mukaileva. Pihdit ja olo kyllä kertoo, onko oikeita ratkaisuja tehty.


Hyvä valmentaja on fokusoitunut ja motivoitunut.

Meidän yhteistyön ja koko ajan kasvavan tuntemuksen ja luottamuksen tuotto näkyy minussa koko ajan. Sanna tekee kanssani erittäin hyvää työtä, vaikka näemmekin pihtien merkeissä todella harvakseltaan. Hän antaa minulle omaan kokemukseen ja ammatitaitoonsa nojaten suositukset ja luottaa sen jälkeen, että minä teen arjessa omaa työtä tavoitteidemme eteen.


Ja hyvän valmentajan kanssa asioita mietitään yhdessä tosissaan :)


Hyvä valmentaja pystyy kuitenkin milloin tahansa kysyttäessä perustella ratkaisunsa. Tämä on minulla tässäkin tekstissä se pointti. Uskaltakaa kysyä ja kyseenalaistaa, jos teillä herää jotain tuntemuksia valmennusta kohtaan. Tämäkään keissi ei minulla ollut edes mikään epäilys tai kyseenalaistus. Liian usein tuntuu kuitenkin olevan liikkeellä valmentajia, jotka vain määräävät liukuhihnalta asioita, eivätkä suostu perustelemaan ratkaisujaan. Sinä voit kuitenkin itse päättää, kuinka hyvissä käsissä olet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti