tiistai 2. helmikuuta 2016

Sokeripalan murentamista.

Täten julistan teidät kaikki virallisesti vapaiksi hiilarien pelosta ja turhasta kitkutuksesta! Näin kuuluu tähän päivään ilosanomani, mutta se on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin tarpeellinen. Sokerit ovat saaneet periä rasvoilta epäkiitollisen valtikan olla pelottamassa vatsamakkaroitaan puristelevia kansalaisia kammottavuudellaan ja epäterveellisyydellään. Kun ennen "tiedettiin", että leipää ei vuorata voikerroksella, niin nykyisin nuollaan voi leivän päältä ja jätetään itse leipä syömättä. Ja mitä vaaleampi leipä on, sitä suurempi synti on käsissäsi ja sitä suuremmalla syyllä sinun pitää heittää se menemään,  juosta kolmesti talon ympäri ja puhdistautua kumartumalla kohti auringonnousua.




Vaalean sokerin ja nopeiden, höttöhiilarien esille nosto huonoina hiilihydraatteina on tehnyt hallaa kaikelle muulla hiilihydraatille. Sanoma siitä, että nopeat sokerit eivät ylen määrin nautittuina tee hyvää keholle, hormooneille, painolle ja jaksamiselle ovat kiilanneet samalla pois parempien ja ehdottomasti tärkeiden hiilarien osuuden kokonaan. Kuulin eräänkin tuttavan ihmettelevän ainaista väsymystään ja huonoa untaan, ja samaan syssyyn hän kehuskeli, kuinka on jättänyt liki kaiken näkyvän sokerin pois ja syövän illallakin pelkkää munakasta. Että näin. Ja sitten ei jaksa, mitä en ihmettele enää lainkaan.

Hiilihydraatit ovat YKSI KOLMESTA makrosta, joita meidän TULEE saada joka päivä jaksaaksemme ja voidaksemme hyvin. Jos hiiliuja ei tarvitsisi, olisi tärkeitä makrojakin mainittu vain kaksi. Mutta hiilihydraatti näyttelee sekä rasvojen että proteiinien kanssa ihan samoissa salkkareissa, eli roolinsa niilläkin. Esimerkiksi urheilevalla ihmisellä hiilarit ovat lähettejä, jotka vievät aminohappoja lihaksiin ja avaavat solujen ovet, jotta proteiinilastit saadaan heitettyä sisään. Jos hiilareita ei ajoita edes treenin ajaksi, ei mahdollisesti nautittua proteiinia saa hyödynnettyä sinne, minne sen kuuluisi mennä. Treenin jälkeen puolestaan glykoja on käytetty ja elimistö vaatii llisää energiaa. Ja ei, jos et anna sille haluamaansa, niin se ei vain totea, että "aha ja selvä", vaan se nappaa sitä sitten muualla. Eli vaikka siitä juuri treenatusta pakaralihaksesta, tai miksei siitä sydämestä, lähempänähän se on .
Hiilupuuron keittelyssä.

Illalla puolestaan maha saattaa vähän kurnaista ja keho olisi puolestaan vailla serotoniinia, mikä auttaisi mukavasti rentoutumaan ja uinahtamaan päivän päätteeksi unten maille. Mutta jos illalla menee vain sillä munakkaalla nukkumaan, jää hiilarien rauhoittava vaikutus kokonaan pois ja pahimmillaan nälkä pitää hereillä tai herättää pitkin yötä. Ja vaikka joillakin pelkät rasvat ja proteiinit pitäisivätkin fyysisen nälän poissa, niin keho ja sen hormonit kyllä tietävät, ovatko ne saaneet hiilareita vaiko ei.

Nykyisin vähimmäissuositus päivän hiilihydraattien saamiseksi on 130 g, ja urheileville muistaakseni 180 grammaa. Henkilön koosta, lihasmassasta ja aktiivisuudesta toki riippuen, mutta nuo olisivat minimit. Eräässä vebinaarissakin kysyttiin jopa, voisiko jättää kaikki hiilarit pois. Herää jo pelkästään kysymys, että MITEN? Ja seuraavana, että miksi, kun niitä kumminkin tarvitset.






Tässä varsin hyvät kuvat (kopioitu pn:n sivuilta) siitä, miten eri kehotyypit tarvitsevat erilaisen makrojakauman. Oman mallin voi parhaiten miettiä sitä kautta, minkälainen oli varreltaan nuorena, miten lihas tarttuu ja miltä näyttäisi, jos ei juuri liikkuisi. Itse olen aika lailla sekoitus o-mallia ja lihaksikasta mallia, eli liha tarttuu aika hyvin, mutta teiniä liikkumattomana keräsin myös herkästi rasvaa vatsaan, takamukseen ja reisiin. Oma hiilarinsietokyky ei siis ole ihan parhain, mutta täysin vähillä ei silti tuntuisi hyvältä. Keskitie passaa siis varsin hyvin.


Oletettavasti vaalean sokerin pelossakin ollaan vain tahdottu havahduttaa ihmisiä näkemään kohtuus kaikessa ja tekemään järkeviä valintoja perusarjessa. Eli kyllä, yhä voi ja kannattaa välttää vaaleita höttöviljoja ja hiivaisia pullamössöjä. Mutta sen sijaan ei kannata pelätä "parempia" sokereita, jotka imeytyvät eri tahtia, joissa on kuitua ja kivennäisaineita ja jotka hellivät insuliini ja kortisolitasoja optimaalisiksi. Gluteenittomia viljoja, kauraa, halutessaan täysjyvää ja ruista. Hedelmätkään eivät ole s-tanasta, vaan myös hedelmäsokeria tarvitaan (hifistelijöille tiedoksi: ennen treeniä otetut tietyt sitrushedelmät valmistavat maksan irroittamaan glykoja tehokkaammin lihasten käyttöön).


Itse olen pahimman rasvapelon kasvatteja, joten hiilarit eivät aiheuta juurikaan ahdistusta. Saati, että pidän siitä, kun ruoassani on volyymia, eli purtavaa riittää! Mutta jos olet kitkuttanut jonkin aikaa liian pienillä sokereilla, niin suosittelen pienin askelin nostaa hetkeksi niitä korkeammalle, parin kymmenen gramman päivälisäyksellä. Ja tunnustele, miltä tuntuu. Jollaikin on tarve ja kestävyys suurempiin määriin, joillakin puolestaan pienempiin. Mutta se on varmaa, että kaikki niitä tarvitsee, ja vaikka sitten tietämättäänkin himoaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti