maanantai 22. helmikuuta 2016

Tuskaista mutta opettavaista.

Sain taas lisäsyyn odottaa entistä palavammin talven loppumista. Onnistuin nimittäin pyörän kanssa suhatessa reväyttämään heikkoa lenkkiäni, eli oikeaa lapaa/kylkeä. Ohjauspyörä tahtoi mennä lumisohjossa ihan täysin eri suuntaan, kuin mitä itse olin kaavaillut, ja tuloksena on ollut päivä päivältä pahemmin kipeytyvä revähtymä.

Voitte vain kuvitella, kuinka tämä vaikuttaa treeninkin puolelle. Juuri, kun on saanut selänkin kulkemaan, niin joutuu alkaa supistamaan liikevalikoimaa ja hinkkaamaan vajaalla liikeradalla.





Toisaalta sain kuitenkin hyvän mahdollisuuden testata juurikin noita liikeratoja. Ari Uusitalokin mainitsi nimen omaan siitä, että lihasta pitäisi treenata sen aktiivisella liikeradalla. Kyllähän keho venyy jos minkälaiseen kulmaan, mutta työstettävän lihaksen tensio alkaa vasta tietystä pisteestä. Esimerkiksi alataljasoudussa näkee liikkeen suorittajia, jotka heiluvat edes takaisin ja retkauttavat käsiään yliojennukseen eteen. Kun siitä suoritat vedon, joudut väkisinkin ottaa nikamia ja jänteitä repiviä kiskaisuja ja auttamaan käsillä ja koko kropalla liikettä.



Tuosta voitte käydä kurkkaisemassa itsekin.

Testaapas seuraavalla omalla soutukerrallasi pitää paino lihaksen päällä. Eli et retkauta itseäsi kumpaankaan suuntaan liikaa, vaan pidä selkälihas jännityksessä ja työn alla koko ajan. Saatat yllättyä ihan uudesta tuntumasta.

Minä yritän tässä malttaa kuntouttaa kylkeäni ja välttää kaikkea kivuliasta. Ei nimittäin tee mieli pitää tätä riesana turhan kauaa.

Viime viikon ahdistunut olo ja turvotuskin sai huipentuman ja osittain selityksenkin, kun pillerit jätettyäni alkoivat eilen naisten riemunpäivät. Eipä ollutkaan tuoreessa muistissa, kuinka tympeää tämä onkaan.
Sain teiltä ihanaa tsemppiä  jaksamiseen hormonihässäkkäni kanssa. Tottahan se on, että ruokailuun hormonien tuovan turvotuksen ei tarvitsisi vaikuttaa mitenkään. Silti uhmapäänä meinaan nyt tauottaa pillerit siihen asit, että pääsen pihteihin. Siihen ei kuitenkaan ole kuin reilu viikko. ja Tuumaan sitten, miten jatkan. Tarkoitus olisi  selvittää, mitä muita vaihtoehtoja peruspillereiden lisäksi voisi olla. Ainakin jonkinlaisia voiteita olisi olemassa, missä olisi vain estrogeeniä. Ei vaan millään enää viitsisi mennä lääkäriin taas ruikuttamaan...

Toivottavasti mieliala nousee kuitenkin tämän sotkun jälkeen ja saan taas kiinni siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Eli terveys, eikä se, että hetken jossain kiristää - oli se sitten pään ympärillä tai vyötäröllä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti