keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

X-wing metsästys - varsinainen yhden naisen star wars...

Pääsiäisviikko muutti hivenen treenipäivien rakennetta. Totuttu keskiviikko onkin tällä viikolla vapaapäivä, ja torstai sai vuorostaan kunniakseen ottaa selätettäväkseen jalat ja kyykyn progression. Tässä siis elellään treenivapaata ja yritetään vältellä pöydillä notkuvia pashoja ja pääsiäismunia parhaansa mukaan.

Maanantain postauksessa kirjoitin kisoihin valmistautuvista tutuistani. Lihasmassan määrä alkoi mietityttää vielä kirjoittamisen jälkeenkin, kuten se on mietityttänyt jo ennenkin. Pelkällä salilla tehtävällä työllä kun et välttämättä tule ikinä saavuttamaan sitä fysiikkaa, mitä kussakin lajissa kisaajalta vaaditaan menestyäkseen. Lavalla nähtävä paketti ei siis välttämättä korreloi sitä työn määrää, mikä sen eteen on nähty. Tällä EN TARKOITA, etteikö kisaajat olisi tahkonneet omaa rautaansa. Tarkoitan, että esimerkiksi oma työmääräni salilla verrattuna joihinkin bikinikisaajiin, jotka sanovat keksineensä kivan pikku harrastuksensa vasta vuosi sitten, on jotain aivan eriä. Silti heidän fysiikkansa on hienoa verrattuna omaani, enkä näyttäisi heidän rinnallaan lavalla miltään.

Pitää kädellä painaa, että kapenee!


Kehon rakenne onkin sanelemassa pitkälle sitä, miten lihas kertyy ja miltä näyttää. Vaikka minun lihasmassani olisi jo varsin riittävä bikiniin, niin pötkömäinen keskikroppani takaa sen, että x-mallia olisi turha yrittää lavalla vääntää esille. Sitä kun ei kerta kaikkiaan löydy samalla tavalla, kuin mitä joillakin keijukaisilla, joilla uuma on luonnostaan solakka.

Tähän solakkuuteen vaikuttaa niin luuston rakenne, lihasten kiinnityksohdat, hartioiden ja lantion leveys. Itse tosiaan olen mallia pringless-purkissa kasvanut. Pahimman syömishäiriön syövereissäkään vyötärön ympärykseni ei tainnut missään vaiheessa olla alle 60 cm, mikä taitaa lyhyen sarjan kisaajille olla aivan peruslukema. Eli vaikka painoin mitälie 30 kiloa, oli mallini täysi pötkö.
Kuiva, mutta pötkö.


Vähemmän kuiva, mutta ihan sama tönkkö.


Epätoivoinen saa kuitenkin aina yrittää. Nyt suunnitelmassa onkin jättää vatsojen treenaaminen täysin ylläpitotasolle. Vinojen vatsalihasten tekemisen jätän puolestaan kokonaan pois. Tällä testaan, vaikuttaako se mitenkään vyötärön mittaan. Raskaiden vetoliikkeiden osuus keskivartalon tukevuuteen on jo aika päivää sitten kumottu, joten kyykkyjä tai vetoliikkeitä en jätä pois. Vyötäröni tuntuu kuitenkin kovalta ja jämäkältä, joten rasvaa ei siitä tarvitse vielä polttaa. Toki vyötärön mittaan vaikuttaa vatsankin tilanne, eli hiilihydraatit ja probiootit, joita vielä ruokin perunajauhoilla. Vatsani on siis läpi päivän varsin pinkeänä.

(ja tiedetään - x-mallia tulisi myös pakaroiden koosta ja olkalinja leveydestä. Niitä työstetään :) )

Näin käynnistyy pieni empiirinen projektini, eli vaikuttaako vatsalihasten jättäminen rauhaan siihen, olisiko mieletön ampiaisvyötärö kesäkuussa esitteillä, hah :D

Ja yhä tämän viikon alennuksia hyvinvoinnin kaupassa!Hyvinvoinnin.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti