torstai 7. huhtikuuta 2016

On kevät! Muistelon julkaisu.

HAH! Aloin kirjoittaa siitä, kuinka kevätväsymystäni piristi se, että sain viikonloppuna laitettua talvikamppeet varastoon. Mieleeni muistui, kuinka tein saman tempun viime syksynä toisin päin. Muistin kirjoittaneeni siitä blogiini ja halusin lukea tekstin. Kappas vaan, en löytänyt sitä. Teksti oli jäänyt vahingossa julkaisematta, mutta onneksi oli tallessa luonnoksissa. Syksyn fiiliksen muistelo oli sen verran hauskaa ja LOHDUTTAVAA, että julkaisen tämän unohtuneen, täysin ajankohtaan liittymättömän tekstin. Tämä kertoo myös siitä, että oikeasti ihmiset, on KEVÄT!

-Tiina

Kirjoitettu lokakuun lopulla 2015, otsikkona silloin Sortumaa vaiko eikö?

Kylmän hiipiessä nurkkiin ja tulevan talven tehdessä vääjäämättä tuloaan tuntuu tietyt selviytymiskeinot nostavan päätään. Raivasin kaapeista viimeisetkin kesäväreissä koreilevat vaatteet varastoon ja kannoin tilalle läjän samaa ruskean ja harmaan sävyä mukailevan villapaitapinon. Samalla vaihtoon lähtivät kevyet kesätakit ja tilalle tuli jo käsien ulottuviiin tumpatut toppatakit ja vanttuut. Vaikkei niillä onneksi mikään kiire ole, niin ovatpahan jo valmiiksi esillä - nimittäin se ensihetki, kun toppatakin taas heittää niskaan, on yleensä jo itsessään sen verran katkera, etten halua lisätä sitä millään komeropenkojaisilla tai tunkkaisilla vaatteilla…  Että siinäpähän roikutte. Jospa esillemarssi viivästyttäisi perisuomalaiseen ajattelutyyliin koko viheliäisen talvikauden tuloa ;)




Se on taas kohta....

Kylmä hipsittää itsellä muutakin kuin talvirompetta, nimittäin yllättävää makeanhimoa! Ja kun tässä yksi päivä rakas ystäväni oli pikku joutessansa leipassut taivaallisen hyvää omenapiirakkaa ja toi sitä suoraan uunilämpimänä portaalleni, niin kuinka sitä enää tahtoo kieltäytyä? Ei mitenkään! Ihanalla fuudireseptiä mukailevaa, lämpimän kaneliselta tuoksuvaa omenapiirakkaa ja vaniljakanelilla maustettua, lesitiinin pehmittämää rahkaa? Kupposella kuumaa raakakaakaota, lucumaa ja kookosöljyä? Että huh hah hei.



Ja piirakkaa meni. Ensimmäisen palasen kanssa pysyttiin vielä ihmismäisissä käytöstavoissa, mutta sitten huomasin viistäväni koko ajan vain lisää. Hupsan ja ei ollut piirakasta enää paljoa jäljellä. Mutta eipäs siinä kaikki - mieliteko jäi. Siitäpä fillarin selkään ja ihan rehellisesti ostamaan lisää herkkuja.

Mitä ihmettä siis? Ihminen, joka on syönyt umpisiististi edellisen ruokakauden tankkauspäiviä lukuunottamatta, repsahtaa yhtäkkiä ja vielä totaalisesti? Olo oli todella kumma, saati, että keho ei ollut todellakaan valmistautunut moiseen hiilarien invaasioon. Mitä kuvottavampi olo alkoi olla, sitä enemmän huomasin katumuksen tulevan esille. Oliko ihan pakko? Nyt on kurja olo  ja sitten taas kohta mouruava nälkä? Pitikö nyt alkaa sikailla ja käydä vielä hakemassa lisätankkausta kaukaloon? Mokoma porsas!



Jonkin aikaa sikamantrat pyörivät mielessä. Mutta sitten - yksi kerta? Mitä IHMEEN väliä?? Ja mitä se minulle antoi - SAIN nauttia aidosti ystävän lämpimästä toivotuksesta. HÄN toivoi, että piirakka toisi minulle iloa ja hyvää oloa, eikä suinkaan kurjaa fiilistä. Lisäksi samaan hiilarihöyryyn nautiskelin ja sain viimein maistaa herkkuja, mitkä ovat pyörineet mielessä. Makuhermot saivat vastauksen sille, miltä pallurat  maistuvat ja miten suklaa sulaa hiltaasti suussa lämpimän juoman kaverina.

Entä kehoni? Se oli jo tarpeeksi kauan vihjaillut tarvitsevansa vähän jotain hyvää ja hemmottelua. Muuten ei niin vahvoja mielitekoja herkkuihin olisi ollutkaan, tai niiden "kuormittuminen"  päässyt niin suureksi, että herkkuhetki oli perusmitoitusta suurempi.

Mieleni? Ne ihanat hetket lämpimäisten parissa hyvä kirja polvella? Tai kaupan hauska arvontahetki, mitä kaikkea hyvää lähtee mukaan? Priceless!!

Saati, että teimpähän sen sitten kunnolla. Niin hyvää, kuin kaikki olikin, voin todellakin sanoa, että ei kyllä tee mieli vähään aikaan! Keho on selvästi tottunut puhtaaseen ruokaan ja kunnollisiin hiillihydraatteihin. Suussa maistui seuraavana aamuna tahma ja olotila vastasi krapulaa. Eli sopivasti sellainen fiilis, että hauskaa oli, mutta ei kiitos vähään aikaan.

Mutta kannattiko? KYLLÄ. Miltä tuntui? No aika pirskatin hyvältä. Tuletko tekemään samaan uusiksi? Mahdollisen todennäköistä. Repsahdinko? Aika lailla kyllä ja SUOSITTELEN SAMAA KAIKILLE!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti