lauantai 28. toukokuuta 2016

Bloggaajan ulinaa.

Olen tässä jo jonkin aikaa ollut jonkin verran tuuliajolla blogini kanssa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vuodatan tänne sitä, kuinka on välillä hankalaa kirjoittaa tai ei tiedä, mihin pirtaan tässä lopulta kirjoittamisineen asettuisi.

Tämän hetken blogimaailma on aivan toista kuin silloin, kun itse aloitin. Blogit olivat jollakin tavoin viattomampia, eikä niistä tarvinnut etsiä piilomerkityksiä, varovaisuutta tai mainontaa. Kuvat olivat hyvin vaatimattomia kameraräspäisyjä, jos niitäkään. Tärkeimpänä tuntui kuitenkin olevan ilo saada ihan uudella tavalla jakaa ajatuksiaan ja tekemisiään julkisesti ja tehdä sitä puhtaasti omasta innosta ja ilosta.

Tässä ekku kuva minusta ja Lenovosta - tästä aloitimme comefitme-matkamme yhdessä.

Minä ja puurokattila. Onnea ja sumuista kuvaa 2014.



Blogit ovat tehneet erittäin jyrkän suunnanmuutoksen kohti tiukkaa laatua ja vertailua. Tämä on sinänsä ihan hienoa, sillä ne, joilla on välineet ja aikaa siijoittaa blogiinsa, saavat positiivista huomiota. Suurille portaaleille pääsi kirjoittajaksi iloisella meiningillä ja sopivalla lukijakunnalla. Nykyisin julkaisualustojen joukkoon ei ole puhettakaan päästä ellet osaa käsitellä ja muokata kuviasi ja käytä tunteja aikaa lavastaaksesi tyylikkäitä ruoka- tai "haaveilen elämästä" -hetkiä. Tai sitten sinun pitää olla fitnesstähti/kisaaja, tai kasvosi ovat muuten vain tutut sama minkävärisen lehdistön sivuilta.

Bloggaamisesta on tullut useille jopa ammatti ja useat kirjoittajat tienaavat hyvinkin toisen elannon verran mainoksien kautta. 

Yhä useampi teksti alkaa sanoilla kaupallinen yhteistyö, eikä lukijan tarvitse kuin alkaa käyttää sisälukutaitoaan törmätäkseen siihen, mitä hänelle kirjoittaja kauppaa.

Kas näin rakennettu ruokakuva 2014.

Nyt joku huutaa siellä jo kovasti, että mitä se tekopyhä siellä paasaa! Sinulla itsellähän välkkyvät mainokset blogisi sivuilla ja linkkaat jatkuvasti eri liikkeisiin! Tämä on täysin totta, mutta minulla tämä on täysin nappikauppaa, eikä itse asiassa sitäkään. Liikkeet ja tuotteet, joita mainostan, ovat todellakin minun käyttämiä itsekin, ja olen jokaiselta niiltä saanut luvan käyttää heidän bannereitaan. Linkkaan niitä ihan ilostani ja siksi, että nettishoppailu on oma harrastukseni. Fitnesstukulta, ellokselta, hyvinvoinninliikkeestä, aminosta sekä bodyboosterilta saan muutaman prosentin komission, jos joku minun linkin kautta ostaa jotain. Tähän mennessä saldoni tästä on 3 euroa 45 senttiä :D

Takaisin asiaan, eli ymmärrän kyllä kirjoittajia, jotka panostavat ajallisesti paljon julkaisujensa laatimiseen ja näin myös ottavat kaupallisia yhteistöitä itselleen. Näin he saavat edes jonkinlaista korvausta sille työlle ja ajalle, minkä bloggaamiseen käyttävät. Voin vain kuvitella, kuinka joistakin voi olla hankalaa kirjoittaa samoille riveille sekä omaa, haluamaansa tekstiä, että samalla myös mainontaa.
Sitten on kyllä niitä, jotka hymyilevät photoshopatuissa kuvissaan liikkeiden sponssaamissa pöksyissä ja hutaisevat muutaman mainosrivin ja affliatelinkin samalla, kun julistavat rakastavansa joka ikistä ihanaa prostkupalleroa, joka käy hänelle tuloja klikkaamassa.

Ennen treeniä puuron paikka eikä viihde ole muuttunut mihinkään!


Kuvat yhä sumuisiä ja epämääräisiä, mutta onneksi edes vähän mennyt puuroa pattiinkin!


Hetkinen hetkinen hetkinen, nyt karkaa itsellä teksti jonnekin ihan muualle, kuin minne sen piti. Tarkoitus oli miettiä, mihin olisin blogiani suuntaamassa, eikä alkaa kenties kateellisena dissaamaan muita samaa "työtä" tekeviä. Ajan tässä vain takaa sitä, että itseäni harmittaa se, että bloggausta ei enää tunnuta tekevän vain ja puhtaasti omaksi iloksi. Sen sijaan ensisijaisesti hankitaan itselle tuloja, promotaan omaa yritystä tai tuotteita tai muuten vain keinotellakseen itselle jotain hyötyä.

Tässä tällainen ryöpsäys. Ehkä juuri tätä kuitenkin itse kirjoituksista kaipaan, nyt kuin tarkemmin ajattelen. Tahtoisin enemmän kirjoittajia, jotka kirjoittavat juuri näin, ajatuksen virtaa vailla deletenappulan laulamista. Kuvia, jotka ovat niin rehellisen kertovia ja sopivan sumuisia, kuin mitä nyt kännykkäkameralla tulee. 


Sisältöä, joka kertoo juuri siitä, missä milloinkin mennään. Oli se sitten salilla, syömässä, potemassa taas jotakin tunnetta tai sitten surffaamassa nettiostoksilla.

Näin siis jatkelen, mutta silti palaan kyllä vielä asiaani siitä, mihin suuntaan tässä teksteineni jatkan. Tämä jos mikä veti täysin offtopiciksi treenaamisesta ja fitness lifestylesta mutta hah - omapa on blogini!!

Ja klikatkaa täysin sydämin kaikkia bannereitani, sillä niistä hyötyvät yritykset, joita omillakin ostoksillani kannatan.

2 kommenttia:

  1. Oon miettinyt samaa blogimaailmasta. Joitain vuosia sitten ei ollut niin paljon fiinejä blogeja. Kai se on hilannut "vaatimustasoa" ylöspäin, kun osa bloggaajista on ruvennut tienaamaan blogilla (ja yleisesti somella), jolloin blogiin on pitänyt ja voinut panostaa enemmän. Ite tykkään lukea tällaisia elämänmakuisia blogeja. :)

    VastaaPoista
  2. Heissan Lenz!

    Anteeksi, huomasin vasta tänään Salomo-myrskyn riepotellessa kommenttisi!

    Iso ilo lukea, että tämä minun varsin hiomaton näppäilyni on tuntunut sopivalta. Tätä sitä vaan mieli ja sormet suoltavat, joten tällä mennään...

    Ihan olet oikeassa tuosta vaatimustasosta, ja kait sitä pitäisi itsekin alkaa systemaattisemmin tavoitella... ehkä sitten huomenna ;)

    Kiva, että olet siellä lukijana olemassa Lenz <3

    VastaaPoista