maanantai 2. toukokuuta 2016

Kelit kohdillaan kellarissa.

Ihanaa aloittaa maanantai, kun on vain pätkäviikko tiedossa. Kolme päivää töitä ja sitten saa kunnolla pidennetyn viikonlopun ennen loppurutistusta. Pääsiäislomaa pitää monesti todella pitkänä ja merkittävänä lomana, mutta päivissä tämä tuleva helatorstain loma on yhtä pitkä.


Vappu meni todella mukavissa ja rennoissa tunnelmissa. Keli helli koko Suomea ja ainakin täällä oli yli 15 astetta lämmintä. Totesinkin salille lähtiessä, että täydellinen keli suunnata kellariin tuottamaan itselleen kipua! Salilla ei ollut ketään muita kuin minä ja EM-kisadieettiään viimeisiä päiviä vetelevä Kirsi Palosaari. Meidän kahden egot mahtuivat juuri ja juuri Rokin tyhjyyttä kaikuviin tiloihin. Hilasin oman hiilareista turvonneen ruhoni penkkaamaan, kun Kirsi teki päivän ties kuinka monetta treeniä nojapyörässään.

Fiksuna tyttönä hoitelin treenivapaat viime viikolla, joten tämän puolilomaviikon saa hyvällä omallatunnolla käyttää treenaamiseen. Progressiota ja tuntumaa siis jatketaan. Tein vastikään ohjeemani muutoksen siten, että teen neljä kovempaa treenipäivää ja sen kaveriksi kaksi pumppailua. Tämä on itselleni sopivana kompromissinä, sillä haluan pitää kuusi salipäivääni.




Sen verran oma týöskentely on kuitenkin kehittynyt, että jopa minua alkoi kuuden päivän raskaat treenin kuormittaa. Vaikka mieli jaksaisi, niin hermosto ja keho alkoivat olla eri mieltä. Niinpä vaihdoin ohjelman nelijakoiseksi, jota täydentää kaksi paikkopäivää. Paikkopäivinä ei viedä mitään sarjoja lähellekään failurea, vaan hapotetaan ja tehdään pitkiä pumppisarjoja. Samalla paikotan lihasryhmiä, joita haluan painottaa.

Tänään onkin luvassa pumppipäivistä toinen, eli pakaran ja takareiden pääasiassa unilateraalista kiusaamista. Tavallaan nämäkin päivät tuntuvat raskailta, sillä pumppitekniikka poikkeaa varsin suuresti muusta treenistä. Hiki tulee, vaikka näyttää, että en tee juuri mitään. Pelleilen nollapainoilla tai hosun kuminauhojen kanssa. Kuorman välttämisellä pyrin säästämään hermostoa pahimmalta kiusaamiselta. Ja kuuluhan lihaskasvun mekanismeihin yhtenä myös metabolinen damage, eli kuorma ei yksinään ole lihaskasvun mittari.

Ilolla siis jumppaamaan pakaraan ja nauttimaan saliympäristöstä ilman rautaläjiä ja progressiovaateita. Tämähän on hitsi vieköön älyttömän kivaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti