keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Meneekö yli?

Olen kirjoittanut tänne jonkin verran ajatuksiani ylikunnosta ja osittain sen pelosta. Tein vuosia treeniä pitämättä sen kummempia taukoja. Joulunakin pääsi aerobisaikoina liikkeelle, eikä pakkoliikkujan mielikuvituksella liikunnan harrastamiseksi ole juurikaan rajoja.

Jos ei kuitenkaan mietitä sairaalloiseksi ryöstäytyvää liikuntaa. Sen sijaan mielessä on pyörinyt ajatus siitä, milloin on kyse ylikunnosta, ja kannattaako peruspunttaajan juuri edes pelätä koko asiaa? Joskus ajatellaan, että tyyppi, joka eniten jauhaa ylikunnosta ja sen oireista, on itse se, joka ei uskalla haastaa itseään treenissä ja on valmiina "selittelemään" asioita ylikunnon varjossa. He saattavat tehdä samaa myös muussa elämässään. Yliajamista on hyvä välttää, se on totta. Mutta pelko rajojensa kohtaamisesta voi jo itsessään olla myrkyttämässä mahdollisuudet kehittyä. Ylikunnon pelon ei kannata olla esteenä sille, etteikö välillä voisi käydä epämukavuusalueella.

Osuipas vastaan osuva kuva ´overreachingista`. 


Ylikunto ei ole pelkästään treenin syytä. Ajatellaan, että ylikunto johtuu aina vain siitä, että treenaa liikaa/liian kovaa. Levon ja palautumisen merkitys ajetaan tässä ajattelumallissa kokonaan alas. Vaikka treenin ajaisi välillä kuinka alas tahansa, niin jos muilla osa-aluiella prakaaminen jatkuu, niin voiko silloin mahdollisesta ylikunnosta edes päästä?

Kun treenistä ei tahdo palautua kunnolla, voi silmäyksen tehdäkin ravitsemukseen. Syönkö tarpeeksi? Tukeeko ravitsemus tavoitteitani? Huolehdinko siitä, että treenin jälkeen saan annoksen hiilihydraatteja ja proteiineja, jotta palautuminen voi käynnistyä?


Läjä palautumista.

Lepo on toinen kysymys. Tuleeko unta tarpeeksi? Muistanko myös huoltaa lihaksiani putkirullaamalla, venyttelemällä, tekemällä dynaamisia liikkuvuusharjoituksia tai vaikka saunomalla välillä oikein kunnolla? Kaikkea tätä ei tarvitse tehdä, mutta jonkinlainen, vaikkapa sykleittäin vaihtuva kehonhuoltoprotokolla kannattaa laittaa kohdilleen.

Ravitsemus kohdilleen palautumisessa.


Sitten vielä tärkeänä. Onko minulla muuta elämässä kuin treenaaminen, syöminen ja nukkuminen? Tämä kolmikko toimiessaankin hyötyy siitä, että löytyy vielä muita x-faktoreita, joista saa elämäänsä jotain ihan muuta sisältöä. Sen sisällön saat määrittää ihan itse. Se on kuitenkin jotain, missä saat joko positiivisesti ladattua tai nollattua mieltä ja kehoa. Oloa ystävien kanssa, lukemista, kävelylenkkejä, puutarhan hoitamista, perheen kanssa ajan viettämistä, näitähän nyt on. Kuitenkin jotain, mikä ei ole sinulle vain suorittamista, vaan saat siitä itsellesi (vähintään) yhtä paljon, kuin siihen sijoitatkin.

Kävelyllä mieli lepää.

Pidetään yllä kohtuutta kaikessa. Pistetään raja vain sille turhalle pelolle, joka estää usein näkemästä asioiden todellisia syy-seuraussuhteita.

Tasapainoista päivänjatkoa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti