sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Sananmukaisesti sidottu hetkeksi rauhoittumaan.

Viikonloppu on armollisesti käynnissä. Olen ennen joka ikistä lomaa ihmettelemässä täällä blogissani yhtä ja samaa asiaa - mikä ihme tekee viimesistä viikoista ja päivistä sellaisia, että niihin ei jaksaisi laittaa itsestään enää mitään, ja että niiden pituus venyy ja paikkuu kunnioittamatta mitään ajallisia säännöksiä. Nyt on kaksi viikkoa lomaan, ja se tuntuu aivan loputtomalta. Sama kaksi viikkoa keskellä työarkea ei ole yhtään mitään. Mutta jälleen on kuitenkin positiivista urputusta, eli mikä on hienompaa, kun saada olla tässä vaiheessa. Koko loma vielä edessä!

Olen ihmisrotua dalmatialainen, eli kalvakkaan ihoni kaunistuksena on lukematon määrä luomia. Kuvistakin olette huomanneet, että kasvoissani on toisella puolella kunnon läjä syntymämerkkejä. Oma silmä on niihin tottunut, mutta välillä käy mielessä, miltähän mutantilta mahdan joidenkin silmissä näyttää. Käsivarsien luomia en ole edes laskenut. Pieniä piskeitä tuntuu tulevan vuosi vuodelta lisää kuin sieniä sateella, eikä niistäkään enää jaksa ottaa kummempaa pulttia.

Siinä se läjä on.


Muutama yksilö kuitenkin on alkanut vaivata ja mietityttää, ja niinpä kävinkin torstaina harventamassa muutaman luomen selkästäni. Olen lykännyt luomien leikkausta ties kuinka pitkään, sillä kuten arvaattekin, on mielessä kummitellut siitä aiheutuva treenitauko. Nyt kuitenkin päätin olla sen verran järkevä, etten anna asian haitata. Niinpä selässä komeilee tällä hetkellä rivi tikkejä ja toipuminen on käynnissä.

Kipuja ei ole ja toimenpide oli erittäin simppeli (minulta on tosin otettu luomia pois ennenkin). Yritinkin kinuta, että napsisivat saman tien muualtakin, mutta aika loppui kesken. Työmaata kyllä jäi vielä jatkoonkin...

Tuossa selän kuntokuvassa näkyy poistetut kumppanini.


Treeniä poistot toki muuttivat jonkin verran. Jätän viikoksi pois kaikki liikkeet, missä selälle tulee vähääkään venytystä. Yllättävän monessa liikkeessä tuntuu tuo selän nahka olevan koetteilla, ja liikepankkini supistuikin jonkin verran. Jäljelle jäi melkein kaikkiin lihasryhmiin pelkkiä eristäviä liikkeitä, jotka nekin ultimaalisella keskittymisellä tehtynä.

Tämä ei sinänsä haittaa, sillä progressioliikkeille teki kevennys taas ihan hyvää. Etenkin kyykyssä ja katz-vedossa aloin jo omille mittasuhteille paukuttaaa varsin hyvillä romuilla sarjoja, joten nytpä saa lihakset hakea kaikessa rauhassa superkompensaatiota. Nyt on myös hyvä hioa ja miettiä uutta treeniohjelmaa, kun pääsee tosissaankin olemaan luova salin puolella.



Hyviä pelihetkiä niille, jotka moista pelleilyä seuraavat - minut löytää varmaan armoisasta yksinäisyydestä nauttimasta iltakävelystä niihin aikoihin :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti