torstai 30. kesäkuuta 2016

Come FIT me.

Fitness on jälleen sanana aiheuttanut paljon mielipiteitä ja kärhämää. Sen ennen niin kirkkaan pinkki sävy on alkanut saada kulahtaneemman punaisia sävyjä. Fitness ei enää aiheuta yksinään positiivisia mielikuvia ja saa pelkällä nimellään tuotua kuluttajia tykönsä.

Itse kun aloitin syömishäiriöni syövereissä oman punttitaipaleeni, ei vielä ihan puhuttu fitneksestä. Se oli joskus 2012, kun vielä saatoin peittää luisevan vartalonjäänteeni vanhalla virttyneellä puuvillateepaidalla ja verkkareilla. Jalkaan vetäisin juoksusta pölyyttyneet asicset ja se oli siinä. Minua ei houkutellut salille kimalteleva elämäntyyli, vaan mieheni, joka keksi omasta rakkaasta elämäntavastaan antaa minulle korren pelastaa itseni.

(Kuva body-lehden sivuilta) Muistan, kuinka neiti Päkkilä näytti mielestäni kuitenkin vähän liian isolta tässä kuvassa...


Aloin mieheni vinkkaamana seurata Mari Päkkilää ja ihailla Janni Hussin kuvia. Utti Hietalan toilailut alkoivat myös kiinnostaa. Samaa virettä, kun aloin itse pikkuhiljaa tykästyä punttaamisesta (ei puhuta vielä kehonrakennuksesta). rupesi media ja muoti ympärillä kuin huomaamatta tehdä samaa. Hoksasin, että salilla voisi pitää muutakin kuin safe the wildlife-paitaa. Sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäiset betterin windpantsit ja treenitopin ja halusin ensimmäistä kertaa kunnolla alkaa saada lihaa näiden uusien, kauniiden vaatteiden alle.

Katsokaa, kun viulu on saanut ihan tuliterät kamppeet!


Tässä vuosien myötä fitness tuli ja jyräsi. Imin sitä itseeni ja opin koko ajan uutta sitä myöten, mitä enemmän asioita opin. Tämä voisi varmasti olla se vaihe, joka on nyt aiheuttanut verenpaineen kihelmöitiä kansassa. Olin ihastunut uuteen elämäntyyliin ja tahdoin koko ajan oppia siitä lisää. Uskon, että uuden elämäntyylin sisäistäminen tarvii eräänlaisen ensihuuman hetken. Siinä opetetaan mieli, keho ja tavat oppimaan uutta. Erityisopettajana sanonkin heti, että ihan paras tapa oppia, on tehdä asioita ja toistaa niitä mahdollisimman usein. Ja parasta maaperää oppimiselle on into ja ilo.

Sitä useammalla fitnesskissalla tuntuu olevan ja riittävän. Tässä vaiheessa tulee myös vastaan se, miten fitnessiäsi elät. Sen voit halutessasi räjäyttää ympärillesi, tai sitten ottaa ja omaksua sen hiljaa omaksesi. Tässä menen itse jälkimmäisellä tavalla. En ole missään vaiheessa halunnut, että pääni yläpuolella komeilee minkään sortin fitness-sädekehä. Lähipiirini tietää harrastukseni ja elämäntapani, mutta se on niin luonteva osa minua, että sitä ei tarvitse olla alleviivaamassa joka paikassa. Eli vaeltajakaan kulje kartta kädessä pitkin katuja, tai shakinpelaaja kiillottele nappuloitaan bussipysäkillä.


Fitnessiä elämäntyylinään elävän tunnistat siitä, että...
häntä et tunnista. 

Siihen olen itse pyrkinyt. Minulla on muovipurkkeja, mutta en kolistele niitä äänekkäästi ruokailussa. Heitän laturijauheeni suoraan salilla purkista huiviin, mutta teen sen hyvin matalalla profiililla. Minulla pyörii välillä valmentaja mukana salilla, mutta emme huuda, ähise tai yritä päteä oksentamalla magnesiumämpäriin. Luen ja seuraan somessa läjää eri asiantuntijoita sekä muutamia silmäkarkkeja, mutta en tapetoi heidän kuvilla työhuoneeni seiniä. Voin hyvin, syön hyvin, treenaan, lepään, hoidan työt, teen arkiaskareet, väsään omiani. 

Ihan tavallista elämää, mihin kuuluu välillä salilla käyminen lihaskasvun toivossa sekä syöminen hyvin ja paljon.

Banaania, GMO-munia, puddea ja komea parsakaali. Kyllähän tuo eilinen kauppakassini varmaan fitnesskriteerit täyttää.


Jokaiselle suon sen, että he saavat innostua uudesta ja tutustua kunnon pöhinällä fitness elämäntyyliin, mitä iänpäivänä se sitten tarkoittaakaan. Ensirakastumisen huumassa ei osata puhuakaan mistään muusta, mutta ei se mitään. Jos rakkaus on kantaakseen, se rauhoittuu kyllä ja syvenee terveeksi parisuhteeksi. Tällöin osataan jo nähdä osapuolen toisetkin puolet, mitkä ovat verrattavissa maassa lojuviin sukkiin, röyhtäilyyn ja roskien viemättömyyteen. Fitnessissä ne voisivat olla överitreenaaminen, stressaaminen grammoista ja vatsamakkaroiden puristelu pukkarin peilin edessä.

Toivon kaikille sellaista elämäntapaa, mitä tykkää elää ja mistä nauttii. Itsellä se on kehonrakennus ja ilmeisesti siis fitness. So be it, eli come fit me vaan jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti