keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Hyvä päätös.

Nyt olisi paikallaan puhua progressiosta. Tein nimittäin maanantain jälkeisenä aamuyön tunteina sellainen päätöksen, että treenit jäävät pariksi päiväksi tauolle. Tällä hetkellä on päällä sellainen viimeisten päivien haipakka, että jaksaminen alkaa olla varsin tiukalla.

Minun töissäni viimeinen viikko on omassa työnkuvassani täysi toimistoviikko. Sen voisi ajatella olevan kevyempi, mutta kaikkea kanssa! Siinä kaikkia asioita pyöritellessäni silmäilin aina välillä tulevan treeniohjelman raakiletta.

Huomasin, että ajatus itsensä vääntämisestä melkein oksetti. Minua? 

Yöllä sitten stressihormonin kanssa valvoessani tajusin, että nythän olisi tuhannen jäniksennahan paikka pitää parin päivän huili monestakin syystä. Aluksikin tällä hetkellä hermosto sanoo niin. Toiseksi minulla on piiitkä loma edessä ja tiedän, että olen silloin täysin kykenemätön pitämään vapaita, ellei tule jotain reissua. Silloin myös jaksaminen on aivan eri luokkaa, eikä kevennykselle ole (välttämättä) samalla tavalla tarvetta.




Ja kolmenneksi - katsokaa nyt tuonne pihalle! Ei mieletön, jopa täällä Pohjanmaan rantatuulissa pukkaa hellettä. Onko parempaa saumaa kierrellä pyörällä kauniita, kesäisiä maisemareittejä, jytkyttää ysäripoppia korvissa ja antaa ajatusten työstää mitä lystää?

Reitin varrelta.


Siispä eilen tavallisen saliajan koittaessa pistinkin aurinkorasvaa pintaan ja lähdin pyöräilemään. Rauhallista fiilistelyä kesän vakioreittiä. Siellä pistellessäni ja kuunnellessani Mr. Presidentin Coco jumboa en voinut kuin onnitella itseäni hyvästä päätöksestä!

Iltaväsynein silmin oman pihan omenapuun tuoksutusta. Kumpa voisin liittää tuoksun, lämmön ja satakielen laulun mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti