torstai 2. kesäkuuta 2016

Luopumisen tuskaa.


Otin tähän kaikkeen viimeisen työviikon riemuun vielä oman treeniohjelman uusimisen kesää varten. Kuvittelin olevani kaukaa viisas ja aloitin pohjan ja systeemin miettimistä jo muutama viikko sitten. Minulla on siellä täällä pieniä lappusia, joissa lukee ideoita, joita voisin ottaa mukaan. Uhkaavasti alkaa kuitenkin käydä juuri niin, kuin ounastelinkin: tahtoisin pitää kaiken, ottaa kaiken ja saada kaiken.



Huomaan jälleen kerran rakastuneeni treenijakoon ja liikkeisiin. Tuntuu, että mitään ei uskalla tai raaski jättää pois, sillä juuri tällä ja tällä liikkeellä ja kombolla on tuntunut hyvältä. Kaikista karmivimmalta tuntuu vaihtaa progressio-ohjelma. Viimeisen ohjelman kantavana elementtiä oli 5x5 progressiolla pääliikkeissä. Nyt tämä pitäisi raaskia painosaavutuksineen jättää taakse ja ottaa uusi systeemi käyttöön. Vain kyykyssä jäi vielä sen verran varaa, että ihan vielä en sitä vaihda. 

Pidän myös haikeita hautajaisia katz-vedolle, mikä kaikessa ihanuudessa tuntuu rokottavan alaselkää turhan kovasti. Katz-vetopäivien jälkeen ovat aamut olleet yhtä jumia, kun ei taivu laittamaan sukkia jalkaan. Voitte siinä sitten kuvitella, miten se vaikuttaa vaikkapa kyykkyihin. Siispä vaikka tämä liike tuntuukin tehdessä kuinka mukavalta tahansa ja tuntuu myös tuovan pihviä selkään, niin sen on jäätävä ainakin hetkeksi pois. Ihan en kerennyt yhdeksänkymmenen kilon sarjapainoja saavuttaa, mutta selän hinnalla en sitä ala riuhtomaan. 

Nyt pitäisi alkaa siihen raakaan hommaan, eli vetämään raa´asti viivaa yli siihen, mitkä liikkeet jäävät tauolle. Muutos treenijakoon ja treenipäiviin olisi myös enemmän kuin tarpeen. Katsotaan, saako tässä tuhannen raudan yhtäaikaistakomisessa mitään järkevää aikaiseksi. Sauhutaan nyt koko firman edestä, sillä kohta saap lepäillä :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti