keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Omassa maailmassa - nesteytettynä.

Tehokkaampi nesteytys ja tiettyjen progressioliikkeiden muuttaminen ovat tehneet salielämälle ihmeitä. Pelkkä vesikin on ihan hyvä janojuomana, mutta (kovan) treenin aikana lihakset tarvitsevat tiukemmalla syötöllä nesteytystä ja mineraaleja itseensä.

Kivennäisaineet ja nopeasti imeytyvä hiilihydraatti antavat yhdessä lihakselle polttoainetta jaksaa pysyä kuumempanakin päivänä mukana. Treenijuomaan lisätyt suolat parantavat osmolaattisuutta (eli ravinteet kulkevat solukalvon läpi) ja aminohapot hiilareilla ratsastaen pääsevät suoraan perille. Itse olin varmaan tujaissut hivenen liian vähän elektrolyyttejä juomaani. Nyt määrät ovat ainakin helposti Fasteraden kautta selvillä, joten ei tarvitse laskea, latoa vaan.



Kesä on itselle parasta aikaa piehtaroida omassa introverttiydessä. Huomaan jälleen, kuinka kykenen menemään päivä tolkulla niin, etten juuri kohtaa ihmisiä. Niin paljon, kuin saankin sopivista annoksista sosiaalisuutta, niin omat hetkeni ovat kullan arvoisia. ¨




Näin kesäisin en tiedä parempaa, kuin hypätä pyörän selkään ja lähteä polkemaan välillä jopa siedettävän kauniisiin peltomaisemiin. Ymmärrän jälleen hyvin, kuinka pakkoliikunnan aikoina saatoin pyöräillä tunteja ja taas tunteja. Pyöräily on liikuntamuotona täysin minun juttuni. Maisemat vaihtuvat tiheään tahtiin ja voin helposti säädellä tahdin, mitä mitä mennä.


Nautinto on vain parantunut nyt, kun polkemisella ei ole minkäänlaista tavoitetta. 

Niin tämä tuuli...


En millään muotoa enää lähde liikkeelle polttaakseni rasvaa tai kaloreita. Päin vastoin käytän pieniä vaihteita, enkä lähde kisaamaan pohjanmaan loputonta tuulta vastaan. Parhaimmillani nappaan tujauksen BCAAta ennen liikkeelle lähtöä varmistaakseni, ettei kataboliapeikko pysy perässäni.


Ehkä oli parempi, että kameran ruudusta ei nähnyt yhtään mitään kirkkauden vuoksi...



Näille reissuille saan uppoamaan paljon ajatuksia. Tuttujen maalaisteiden varsille on rakennettu blogitekstit jos toisetkin. Sinne on myös heitetty paljon raskaita asioita, kuten myös iloittu ajatusten juoksusta ja haavekuvista. Mieli työstää, mitä sen on tarpeen saada pyörittää. Kertaakaan en ole pyöräilyltä palannut ilman, että olisin virkistynyt tai muuten vain saanut päässä muutamaakin palasta loksahtamaan kohdilleen.



Suosittelen hyppäämään pyörän selkään ja kiertämäään jonnekin ihan tuntemattomalle reitille. Harhapolun ei tarvitse kestää viittätoista minuuttia kauempaa. Riittää, kun käyt vaikka kurkkaamassa jotain asuinaluetta, missä et ole pitkään aikaan käynyt, tai poikkeat läpikauppaan mutkan kautta. Kuulokkeet korville tai sitten ihan vain kuuntelemaan, mitä tuulen kohina tahtoo sinulle kertoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti