lauantai 18. kesäkuuta 2016

Teknologian vallankumous olohuoneessamme.

Ei ollut kotona tapetit hyppineet itsekseen seinille poissaollessamme. Eikä  myöskään saunanlauteet peseytyneet itsekseen. Ikkunat näyttivät yllättävän puhtailta, mutta muistin saman tien pesseeni ne toiseen kertaan (kiitosta vaan, Salomo - myrsky) ennen kuin lähdettiin Tampereelle.


Uusilla ruokkispäivityksillä mennään ja omaa kesäarkea myös. Käsittämätöntä, että Juhannus olisi muka ensi viikolla? Siihen mennessä on yleensä kerennyt käydä kodin läpi katosta lattiaan ja samalla ehkä jo kyllääntyä ensimmäisen askeleen verran kesään. Nyt tuntuu, että ei ole vielä juuri päässyt edes käyntiin, saati, että kerennyt kokea aamulle sitä fiilistä, kun on kaikki aika maailmassa, eikä oikein mitään, mihin sitä laittaa.






Oi, mikä hoksaus tuli jalkapallon ohessa uuden telkkarin kohdalla. Tämän siitä saa, kun nainen menee kauppaan ja ostaa sen, mikä passaa sisustukseen. Telkkarimme on nimittäin jo sen verran päivittyneempi, että sillä pystyy katsoa langattoman verkon kautta nettiä! Tai sitten mirror-hässäkällä tabletin välityksellä. Oi herkkuus, kun pistimme PWO-aterialle pyörimään w-logit isolta ruudulta. Mike Sirenin kamerakaluston laatu takasi myös sen, että Fastin tuotteet piirtyivät varsin terävänä verkkokalvoillemme, enkä Utti Hietalan tarkkuuttakaan pistänyt lainkaan pahakseni ;)



Tölsmy läsnä tapetoinnissa.

Tölsmy piti raahata myös jalkapallostudioon.



Treenissä pusken toista kierrosta 2 + 2 + 2 jakoista ja kyllä maistuu. Tampereelta tuli haettua valtavasti lisää motivaatiota ja "on meitä muitakin" fitnesshömppämeininkiä. Oma tekeminen parantuu kerta kerralta, eikä siitä voi kuin kiittää omaa valmentajaa. Tunnun oppivan jokaisesta yhteisestä treenistä aina jotain uutta niin lajista kuin itsestänikin treenaajana.


On mahtava tunne, kun jokaiseen kertaan voi lähteä yhtä suurella innolla ja kohtaamaan jotain uutta. Tämä on varmastikin sitä urheilun ja tekemisen ja erehtymisen kautta tulevaa flowta. 

En tiedä, olisiko omaan etenemiseen yhtä iso ihmetys ja ilo, jos sattuisi olemaan luonnonlahjakkuus ja saisi kehityksensä puoliksi lahjana. Itse olen tehnyt sen verran kivistä matkaa täydellisen lahjattomuuteni ja fysiikan puutteen kanssa. Nyt kun viimein sujuu ja alkaa tekeminen näyttää joltain, voi oikeasti alkaa nauttia työnsä hedelmistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti