lauantai 23. heinäkuuta 2016

Salikulttuuri.

Täältä taas maailmalta. Päivät menevät uutta oppiessa ja eri paikkoihin eksyessä; enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti. Pelkästään Piraeuksessa riittää katuja koluttavaksi, saati itse Ateenassa, joka on vain muutaman kymmenen minuutin junamatkan päässä valloitettavana.


Sali ja treeni ovat kuitenkin yksi tärkeimmistä kulmakivistä näillä reissuilla. Kuten mainitsinkin, löysimme täältä suht hyvältä vaikuttavan salin, joka on kiitollisesti auki 24/7. Siinä vain voimi respatypylle istua aulassa kello kolme yöllä. Mutta kuulemma sakkia riittää, oli kellon aika mikä tahansa.



Täällä salit tuntuvat muutenkin olevan vähän eri funktiolla toimivat, kuin mitä Suomessa. Tähänkin "saliin" kuuluu uima-altaat, saunat, kauneushoitolat, hieronnat, eri ohjatut tunnit - ja sitten se yksi pieni nurkka, missä on lihaskunto-osio.



Näinpä puitteiltaan hienon näköinen sali hivenen häviää kaikessa tarjonnassaan itse kuntosalipuolen osiolle. Sakkia on kuin saipan pelissä konsanaan, ja laitteet puolestaan varsin suppealla tarjonnalla. Yhden smithin ja vapaakyykkypaikan ympärillä riittää kuhinaa ja omasta vuorostaan saa pitää kynsin hampain kiinni. Siitä ei lähdetä välillä täyttämään juomapulloa tai ottamaan selfietä lähipeilistä, vaan paikalla on oltava. Toisaalta sakki sitten ottaa ja muuttaakin lempparilaitteensa viereen. Eli  valitettavan usein paikallinen jamppa on parkkeerannut pyyhkeensä smithin viereen, eikä tyypillä ole minkään maailman kiirettä jatkaa matkaansa.




Sitten tämä suomalaisen personal space.... täällä sen määrä kun on hivenen suppeampi. Laitteet ovat toinen toisissaan kiinni ja parhaimmillaan saat molemmilta puolilta vipareista poskille, kun sakki huitoo vieressä. Vatsoja saat vääntää OIKEASTI parhaimmillaan toisen kyykkytangon alapuolella. Muutenkin tyyli tulla paikalle ja alkaa hommiin on yleisfiilikseltään hivenen "röyhkeämpi", tai sitten se vaan tuntuu siltä suomalaisesta, joka on tottunut anteeksi että olen olemassa olemukseen.

Ensimmäisessä treenissä tämä kulttuuri vaati hivenen totuttelua, mutta nyt jo sitä menee hikisten kaverien kylkeen ja alkaa puskea omiaan. Eikä häpeä, jos on kyykkysarjat kesken, vaan puskee tyynesti omiaan, vaikka neljän hengen jono kiermurtaa vieressä.

Täällä jauheet ovat huumepusseissa mukana, kuva kotoa :)

Fastin Fasterade juoma on ollut pitämässä hengissä nämä tiivis- ja lämminhenkiset treenit. Ilman kunnon elektrolyyttejä olisi tämä pimu jo kuupahtanut alkulämmittelyyn. Soijaa pukkaa niin valtavasti, että selfietkin jäävät väliin.

Mutta treeni maistuu, ruoka on hyvää, ja kunnon lämmöillä jaksaa myös keksiä aina jotain kivaa loppupäivälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti