tiistai 30. elokuuta 2016

Huollollakin rajansa.

Perusmenoa, se tuntuu nyt hyvältä. Töissä oman aikataulun on saanut kasaan ja on päässyt viimein työskentelemään "sen itsensä" parissa. Treenissä puolestaan kolmas viikko on jo mukavasti ajanut sisään ei enää niin uuden ohjelman ja voi keskittyä kehityskäyrän nousuvaiheeseen.


Celsius potkii treeneissä laturin alashuuhtojana.


Tällä kertaa olen kirjoittanut itselleni ylös ohjenuoraksi deload-viikon merkityksen. Jotkut merkitsevät jopa sen paikan tiettyjen viikkojen välein, mutta itse annan tälle asialle liikkumavaraa viikon sinne tai tänne. En kuitenkaan sen enempää, sillä äkkiä se on venähtänyt olemaan jo kuukauden verran suuntaan `sinne`.

Kesän aikana onnistuin hajottamaan itseltäni sekä lonkan että lavan. Tämä varmasti täysin siitä johtuen, että treenille oli liikaa aikaa ja tarmoa. Tämä tarkoitti siis lepo- ja palautusjaksojen olemattomuutta ja mieletöntä mekaanista rasitusta rangalle ja nivelille. Toinen sudenkuoppani tässä asiassa oli myös kehonhuolto, joka sekin kaikessa hyväätarkoittavuudessaan räjähti käsistä. Rullausta, heiluttelua, keppijumppaa, venytyksiä, myofaskulaarista hierontaa...

Kaikkia näitä tein kyllä tavallaan kohtuudella, mutta yhteissummana sitä tuli kuitenkin liikaa.




Uskonkin, että etenkin lonkan kohdalla liian rivakkaasti ja intensitiivisesti tehdyt heilautukset ja lisäpainovenytykset tekivät sen, että nivelet pääsivät löystymään liikaa. Siihen päälle raskaita moninivelliikkeitä, niin ei ihme, että alkoivat paikat osoittaa mieltään. Olen tottunut siihen, että kun teen jotain, sen pitää tuntua. Otin varmasti turhan riuskasti tuntuman, sillä "pitää vähän tuntua" on parhaimmillaan erittäin tulkinnallinen ohjenuora.

Kun tekee alkulämmittelyjä ja kehonhuoltoa, niin missään vaiheessa tunne ei saa olla epämiellyttävä. Pienikin kipu tai pakotettu muutos liikeradassa pitäisi saada jättämään liikkeen sikseen tai miettimään, onko omassa suoritustekniikasssa jotain muutettavaa.

Tarkoitus on kuitenkin lämmitellä lihakset ja nivelet valmiiksi itse suoritukseen, eikä tehdä lämmittelystä omaa treeniänsä.

Näin pitkälle en toki itse mennyt, mutta sen verran tehokasta jälkeä tein kuitenkin, että hyvä asia kääntyi pahaksi.

Keskityn jatkossa tämänkaltaisen mentaliteetin  venyttelyyn. 


Kohta voin taas aloittaa tekemään "kunnolliset" lämmittelyt uudelleen, mutta todellakin taas vahingosta viisastuneena. Lämmittelyhän on itsessään hyvä ja suositeltava asia ennen treeniä. Siksipä en tule jättämään yleisesti hyvää tekeviä mobilisaation parantamisharjoituksia, sekä lihasten lämmittelyjä. Ehkä kuitenkin olen vielä siinä vaiheessa kuitenkin laittamatta luureista ultimate fitnessmotivation popitusta soimaan ja annan vielä laturin odottaa kaikessa rauhassa omaa h-hetkeään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti