tiistai 16. elokuuta 2016

Nonnih.

Työelämä on jälleen korkattu. Puhtaaksi nuoltu pöytä odotti täyttämistään, ja ei siihen kieltämättä kovin montaa tuntia kulunut, kun jokainen paljaana ollut pinta oli peittynyt erinäisiin paperi- ja tavarapinoihin. Ota nämä ensin, muista viedä tämä pino, nämä käyttöön torstaisin, kopioi noita 300 kpl, sitä rataa.

Hetken se oli täysin tyhjä...


Olo on sopivasti pöhnäinen ja umpiväsynyt. Aikaiset herätykset eivät ota ihan heti luonnistuakseen, saati, kun on tottunut kukkumaan iltaisin aivan liian myöhään. Unella ei ole mitään sijaa vielä puolen yön aikaan, vaikka tietää kukon olevan virittyneenä aikaiseen kiekaisuun. Jospa luonnollinen väsymys alkaisi kohta yltää otteensa noille pikkutunneille asti. Vielä muutaman kerran joutuu näyttämään kropalleen, että kyllä: on noustava aivan liian aikaisten ja ei: vaihtoehtoja ei ole. Jospa tuo siitä oppisi ihan omia aikojaan.

Aamu jei.


Vaikka päässä surraa kesän kärpästen tilalla tuhat ja yksi asiaa, niin niiden tietää tekevän vain hyvää. On kuin aivot saisivat rankan detoxauksen kesän offitilasta. Nurkkiin kertynyt kuona ja pöly ajetaan ankaralla kuurilla ulos ja ajatus laitetaan rullaamaan uudelleen. Ennakoinkin tämän käynnistymisen tuoman myllerryksen sillä, että en ottanut tälle viikolle taukoa salilta. Tiesin, että nuppi räjähtäisi, ellen pääsisi työstämään sitä raudan parissa. Siksipä tällä viikolla on tarkoitus ajaa uusi ohjelma sisään ja käydä ihan tavalliseen tapaan riehumassa.


Noiden hervottomien luurien välissä ei tule liikkumaan mitään.


Sen tosin päätin, että failureen en vedä missään (on kylläkin kyseenalaista, osaanko edes treenata failureen asti). Haen nyt vain uudet liikkeet ja kombot kohdilleen ja annan lihasten kummastella kevennyksen ja hypertrofian ihmettä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti