sunnuntai 7. elokuuta 2016

Uudella motivaatiolla.

Jos teistä joskus tuntuu, että teitä kyllästyttää lukea minun ruikutusta pienuuteni vuoksi, niin olkaa onnellisia, ettei teidän tarvitse jakaa arkea kanssani ;) Tampereen reissu kaikessa ihanuudessa osoitti jälleen, kuinka hervottomasti minulla on vielä tekemistä, että alkaisi näyttää lihaksistoltaan edes joltain. Sain jopa kunnian jakaa käsienpesuhetken itse upeus Iina Levanojan kanssa. En tiedä, olivatko sekunnit minulle suurta motivaation riemua, vaiko liki itsetuhoa aiheuttavaa todellisuuden tykitystä suoraan päin näköä.

Järkyttäviä havahtumisen hetkiä WFCllä


Minun raamini ovat todella pienet. En tarkoita tällä mitään rasvattomuutta. Rasvaa ja pehmeyttä minuun kertyy kuin keneen tahansa kuolevaiseen kuuluukin. Mutta kehonrakenteeni on pieni, hentoinen, mutta silti pötkömäinen. Eli minussa ei ole bikinitnekseen olennaista keijukaismaisuutta. Olen vain rakenteeltani tasainen ja pieni. Torsoni on suhteellisen pitkä ja paksu, mutta kaikki raajat ovat töpöt sormia ja varpaita myöten. Väleissä on ohuet ranteet ja nilkat, jotka ovat juuri siitä syystä onnettomuusalttiit.

Tämänkaltainen näky pukkarin peilissä laittaa hiljaiseksi. Kaunis Iina Levanoja (kuva musculardevelopment.com)

Tähän pohjaan on nyt kuitenkin tarkoitus entistä kovemmalla motivaatiolla puskea lihaa päälle. Lihasmassaa tarvitsee aivan valtavia määriä, että olemus alkaisi näyttää siltä, että jotain on tehty. Puolikin senttiä olkiin leveyttä lisää toisi jo ihmeitä, mutta sen puolen sentin rakentaminen on aivan järjetön työ.

Vielä kun tässä ei olla enää mitään nuoria. Kyllä kolmikymppinenkin saa vielä mukavasti massaa aikaiseksi, mutta on se silti jonkin verran helpompaa kymmenen vuotta nuoremmalle. Tai geneettisille friikeille.  Lisäksi minulla on päällä lääkitys, minkä on todettu hidastavan lihasmassan kasvamista.

Minulle teki valtavan hyvää päästä WFC keikoilla näkemään, miltä sitä voisi näyttää - ja miltä haluaa näyttää, fysiikaltaan siis. Enkä halua ajatella, että mikään olisi mahdottomuus. Minun on mahdollista oman kropan ehdoilla saada aikaiseksi paljonkin - jos vain jaksan olla päämäärätietoinen, mennä epämukavuusalueelle ja tehdä hiltosti hommia!


Olisikos näistä eilisistä täyttämään sivudeltsejä? Ehkäpä nuo kaksi suklaadonistsia olisi juuri passelin kokoiset!


Nyt on aika tarkastella tarkasti omaa tekemistä, palveleeko se tavoitteita, ja muuttaa se, mikä ei mahdollisesti toimi. Uusi treeniohjelma, suunnitelma ravitsemukseen ja etenkin lepoon. Jatkuva seuranta ja kyky ottaa rakentavaa kritiikkiä ja ohjeita vastaan. Eilisen tankkailun röyhtäyksin voi näissä mietteissä ottaa vastaan viimeisen lomaviikon, sekä alkaa tehdä todellista sotasuunnitelmaa syksyn ja vahvemman minän varalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti