sunnuntai 28. elokuuta 2016

Venetsialaisia 27 metriä sekunnissa.

Ette voi uskoa, kuinka ihana on ollut saada seurata, kuinka pitkään kipuilleet lapa ja lonkka alkavat pikku hiljaa hellittää. Olen saanut tehdä uutta treeniohjelmaa liki täydellä teholla. Volyymin lasku on tehnyt selvästi hyvää. Jaksan huomattavasti paljon paremmin ja kykenen arvioimaan progressiokäyrän ja tehojen lisäämisen. En ole vielä kokenut vääränlaista uupumista, vaan tekeminen ja muu arki ovat tuntuneet hyvältä. Nyt kun lonkanseudun saisi asettumaan kunnolla, niin pääsisi kunnolla ja kivutta toteuttamaan uutta arkea ja kalorien mesosyklittelyn huippukautta.


Elokuun viimeinen viikonloppu tarkoittaa täällä Pohjanmaalla tunnelmallista, odotettua venetsialaisjuhlaa. En tiedä, onko tämä perinne jo levinnyt pikku hiljaa muuallekin Suomeen, mutta täällä ainakin mökkeily- ja veneilykauden loppua juhlitaan musiikilla, ilotulitteilla ja tottakai mässyillä. Venetsialaispäivänä ei haittaa sadekaan, sillä illalla on hienon näköistä, kun raketit ja tulet heijastuvat kostean asfaltin pinnasta. On pimeää, ja silti lämmintä ja juhlavaa.


Läiskis.

Ja tässä taas toinen.

Eilen olikin siis tarjolla moninkertaista iloa, kun lauantaille osui niin korkeamman kalorin päivä, kunnon jalkajumppa ja nämä varsin vaatimattomalla tuulella höystetyt venetsialaiset. Tuli jopa laitettua omaan pihaan muutama soihtu palamaan ja illalla sai fiilistellä tuplapannarien ja valikoitujen irtokarkkien kanssa kynttilän valossa. Näistä hetkistä olisi erittäinkin tunnelmallisia kuvia, mutta voitte vain kuvitella, kuinka monta pikseliä on tallella, kun yrität ottaa kännykkäkameralla kuvaa kynttilänliekistä. Tuloksena on vaalea tuhnu tummalla taustalla.




Tästä on hyvä siirtyä kohti syksyä ja ilta illalta pimeämpiä iltoja. Toivottavasti kauniit kelit jaksavat pitää pintansa, sillä niin kauan kuin pyörä rullaa, sormet eivät jäädy ja liukkaat pysyvät tiessään on elämällä mahdollisuus hymyillä kuin silakka piimätuopissa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti