lauantai 24. syyskuuta 2016

Kun ei osaa nähdä oman kuplan ulkopuolelle.

Mikähän siinä on, että ihminen ei tahdo useinkaan tehdä sitä, mikä tekisi hänelle jossain hetkessä hyvää? Tarkoitan tällä hetkiä,  jolloin puutuminen arkeen tai stressi saavat ajatukset hämärtymään siitä, mikä sillä hetkellä  olisi itselle hyväksi.

Stressaantuneelle sanotaan usein, että rentoudu, ota omaa aikaa tai tee jotain arjesta poikkeavaa. Miksi kierroksilla käyvälle on kuitenkin vaikeaa ottaa ja rauhoittua? Välillä mitä lujempaa menee omassa putkessa, sitä vaikeampaa on riuhtaista siitä itseään irti. Pieni viikonloppureissu tai edes rentouttava illanvietto eivät kiinnosta, koska mielen valtaa pelko, että putkessa pysyminen on ainoa tapa pitää homma rullaamassa. Jos hetkeksi luovutat, olet poissa pelistä.


Mielen ilmoitustaulu voi näyttää tältä...



Väsyneenä ihminen suorittaa samoja asioita ja kuvioita, koska pelkää hataran rungon romahtavan, jos sitä mennään sorkkimaan muutoksilla. Oikeasti hyvää tekevä asia tuntuu tuskaisalta ja entisestään väsyttävältä.

Kiireisenä ja väsyneenä tuleekin leikattua aikaa sosiaalisilta suhteilta ja ystäviltä, vaikka juuri niissä hetkissä paras resepti voisi olla käynti sukulaisilla tai kunnon tyttöjen ita.


...tai tältä.


Juuri tästä syystä omiin kuvioihin tai väsymiseen ei saisi upota liian syvälle. Tämä päätee myös treenitaukoihin. Pienellä ennakoinnilla voit välttää ylikuntoa, tympääntymistä treenaamiseen tai ikävimmillään urheiluvammat. Kroppa ja mieli tulevat kuitenkin joskus jossain muodossa lunastamaan oman tauontarpeensa.

Harvemman on kuullut harmittelevan pidettyä kevennystä salilta tai arjesta irroitettua iltaa saunomisen ja ystävien kanssa. Tai jos jostain ihmeestä näistä saisi lisäharmituksen aihetta, niin voi ainakin huomattavasti iloisemmalla mielellä palata omiin kuvioihinsa.




Nyt olenkin itse tauolla treenistä täysin suunnitellusti ja ennakoidusti. Keho ei ehtinyt alkaa piiputtaa, mutta olen kuitenkin täysin varma siitä, että hetken huili on paikallaan. Vielä kun työkin sallisi tämän saman lepuraation, nimittäin tänään olen päässyt vääntäytymään poikkeuksellisesti sorvin ääreen näin lauantaina. Tässäpäs sitä tulee lepoa, kun saa istua ja ihmetellä koko päivän... Varusteena kuitenkin kyniä, paperia, treeniohjelmia sekä soveliasta elektroniikkaa. Ajantapposuunnitelma on valmiina ja seuraavien viikkojen kujeet sopivasti mielen päällä...;)

Pysykää linjoilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti