torstai 15. syyskuuta 2016

Makrojen sota.

Ravintomaailmassa on vaiheensa, jolloin tietyt terveysnäkökulmat ratsastavat suosionsa harjalla, kun taas toiset poljetaan peltosaappailla syvimpiin mutiin. Päämakromme ovat olleet näillä aalloilla vuoron perään useammankin kerran.

Kuten olen toitottanutkin, omassa nuoruudessani pahiksen roolia piti rasvat. Oli kevytsitä ja kevyttätä, eikä yläasteaikana näkkäri saanut sipaustakaan liukkautta pintaansa.

Tässä ihanassa tonnikala-avokadosalaatissa hiilarit loistavat poissaolollaan.

Hetken aikaa sitten hiilihydraatit ottivat puolestaan mustan viitan ylleensä. Atkinsin dieetit olivat täyttä timanttia ja sokeri kaikissa muodoissa piti kiertää ja kaukaa. Salilla ja jumpissa painettiin ketoosin voimilla. Ne olivat onnekkaita, jotka olivat jo toipuneet rasvapelostaan ja aloivat läträtä oliiviöljyillä ja pelata blackgammonia pähkinöiden kanssa.

Heillä sentään riitti rasvasta energiaa, toisin kuin niillä, jotka pistivät rasvat ja hiilarit saman viitan alle. 

Nyt sitten, oliko jopa viimeisin päjäys heinäkuun aikana, on alettu varoitella proteiinista. Proteiinia on lihasvillityksen myötä alettu survoa kaikkiin mahdollisiin elintarvikkeisiin. Ruoat, joissa proteiinia on jo ennestään, on saanut vielä lisäbuustia valkuaisainepitoisuuksiinsa, esimerkkinä proteiinimaidot ja terästetyt rahkat. Terveydenalan ammattilaiset kinaavat keskenään, mikä on suositeltava määrä proteiinia. Kuluttajia pelotellaan samaa aikaa lihasten katoamisella ja toisaalta munuaisten välittömällä poksahtamisella. Sheikkeriin kehoitetaan kauhomaan herojen lisäksi aminohapot laidasta laitaan, kun taas vanhuksille opetetaan osteoporoosikursseilla, että 50 grammaa rahkaa on ihan just hyvä.

Tämä pötkylä on tehty pelkästä proteiinista ja psylliumista.


((Tässähän saa vallan jännityksellä odottaa, milloin neljäs makromme, eli alkoholi, alkaakin olemaan Se Juttu. Voisi treeneistäkin tulla suurtakin kansanviihdettä, jos juomapulloissa olisi heraa väkevämpää ja taskumatit kiertäisivät treenaajien kädestä toiseen?))

Mitä tähän sanoisi? Jos kaikilla olisi mahdollisuus, niin voisin suositella testaamaan eri ruokavalioita ja samalla juoksemaan tasaisin väliajoin verikokeissa. Näin pääsisi juurikin jyvälle, miten kroppa reagoi makroihin. Tähän on harvemmalla mahdollisuutta, ei itselläkään.

Siispä päädyn itse kuuntelemaan valikoituja asiantuntijoita sekä sitä tärkeitä eksperttiä, eli omaa itseä. 

Ruokia vaihtelemalla ja syklittämällä makroja saa kyllä ajan kanssa selville, mikä sopii omalle keholle. Tiettyjä suositeltuja suuntaviivoja on hyvä noudattaa, mutta yöunia omien proteiinigrammojen kanssa ei kannata menettää. Jos jokin yksittäinen makro mietityttää, voi vaihdella kuukausittain niiden osuutta ruokavaliossa. Prosenttisuhteita voi vaihdella laidasta laitaan, ja itse asiassa vaihtelu tekee hyvää koko aineenvaihdunnalle.



Muistakaa kuitenkin pistää lautasillenne päivittäin jotain kaikista makroista, vaikkakin jättäkää se neljäs vain erityistilaisuuksien kilistelyyn :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti