perjantai 21. lokakuuta 2016

Pienen paksukaisen mahan murinaa.

Reissaamisen lisäplussana on pakollinen istuminen paikallaan, mikä tarkoittaa yleensä erittäin tehokasta toimistoaikaa. Tällä kertaa työhommat pysyivät kaukana poissa, kun päät lyötiin yhteen seuraavan treeniohjelman tekemiseksi. Täytyy sanoa, että tuli saatua aika polttevan olosta kokonaisuutta. Pääsen rykäisemään lauantaina ensimmäisen päivän liikkeelle, missä onkin heti odottamassa uutena progressioliikkeena boxikyykky. Tätä vekkulia en olekaan ennen tehnyt, joten vielä en tiedä, mitä odottaa. Ajatuksena persauksen parkkeeraaminen taakse penkille tuntuu näin ensi alkuun hivenen hutjuvalta, mutta sas nähä.



Tässä ollaan tällä hetkellä myös paksuimmillaan. Tuli tuossa mietittyä, että bodymaailma taitaa olla ainoa genre, missä voit olla samaa aikaa pieni, löysä ja läski. Itse nimittäin edustan tällä hetkellä noita kaikkia atribuutteja täysin jouhevasti. Lihaksellisesti olen onneton pieni ruikku, joka yrittää runnoa massaa lisää sen kun kerkeää. Toisella silmällä katsoen olen taas lievää ylipainoa kolkutteleva löysä porsas.




Polvelle jälleen uudelleen istahtanut vatsa ei kuitenkaan tunnu vielä täyttyneen, sillä mitä enemmän puntarin viisari vilisee, sitä armottomammin tuntuu nälkä kurnivan. Tälläkin hetkellä tunnen ihan oikeasti fyysistä NÄLKÄÄ, vaikka kaikkien laskurien sun muiden mukaan minun pitäisi olla vielä vallan tyytyväisesti kylläinen. Että paskan marjat.

Tiedän, että se on väärinpäin. Maailma yrittää iskostaa päähäni, että moiset herkut on jätettävä rauhaan. 

Mutta jos tässä kerran massaviikoilla mennään, niin silloinhan ei mitään nälkää pidetä kalvavana kataboliakaverina. Sen karkoittamiseen löytyy kyllä keinot, joihin esimerkiksi aino tuttavamme on kehittänyt uusia konsteja.... ;)

Palataaan (pyörimällä). Rullatessa mitä parhainta viikonloppua joka mökkiin.

2 kommenttia:

  1. Voi tavaton. miksi ihmeessä miten puhut itsestäsi rumasti? :(

    VastaaPoista
  2. Ei hätiä, tämä on minun ironinen sekoitus puhutella itseäni silloin tällöin. Olen kulkenut oman jästipääni kanssa niin kivisen tien, että tiedän, mitä puhuttelua se sekä kestää että kaipaa ;)

    Mutta kiitos kun huolehdit ja pidit "minun" puolia <3

    Terveisin ihan nätti ja sopiva Tiina

    VastaaPoista