torstai 1. joulukuuta 2016

Get fit or die trying.

Ihan pikku hiljaa alkaa olla pienen rutistuksen jälkeinen voittajafiilis. Näinkin pienen dieetin tekeminen omaehtoisesti voi tehdä yllättävän tiukkaa. Vähennys ruokavalioon ja kiristys treenityyliin oli sen verran kova, että se ehti parissa viikossa saada hermot ja hermoston ahdistettua lujille. Tavallinen dieetti kun alkaa maltillisesti, eikä parin ensimmäisen viikon aikana juuri huomaa, että puurosta on viistetty ja pari pähkinää nappaistu pois.


Piiskattua kauraa hiittien jälkeen.


Nostan itselleni valtavaa, strutsinsulilla koristeltua hattua siitä, että sain otettua pari dieettipäivää hermoston palautumiseen. En olisi voinut tehdä järkevämmin, sillä sen verran loppuun ajettu olo alkoi jo maanantaista olla. Otin välikiristyksen suoraan progressiivisen treeniblokin perään, joten huokaisua ei aloitussunnuntaita edeltänyttä herkkulauantaita kummemmin ollut.

Nyt olen muutaman päivän ajan tehnyt vain  kevyttä aerobista. Juuri sitä matalasykkeistä hömppää, mistä kaikki varoittelevat. Uskon kuitenkin omaa kroppaa, kun se sanoo, että näin olkoot. Minusta ei ole nyt tekemään mitään intervalleja. Siispä rennon letkeää cardiota. Olen siis kävellyt tai antanut crossarin liikutella kahvojaan käytännössä itsekseen. Samalla olen television poissaollessa kuunnellut hyviä podcasteja. Näiden sessioiden päälle olen rullaillut lihaksia auki sen, mitä on viitsinyt.


Järkyttävän väsynyt naama maanantailta.
En nouse tältä sohvalta.

Ikinä.


Väsymys on kuitenkin ollut aivan jäätävä, ja eilen ei ollut kaukana, että olisin heittänyt kaikki mahdolliset hansikkaat tiskiin. Minulle kaivettiin kuitenkin wanhan Bodylehden mainosteksti muistuttamaan prioriteeteista. Tämä sai oman sisupussin naurun kautta herätettyä henkiin. Joten eteenpäin pusketaan yskänrokko huulessa!

Samaan kategoriaan uppoaa myös Get fit or die trying :D


Huomenna saatan käydä kutittelemassa kevyesti koko kroppaa läpi, ja lauantaina sitten on homma paketissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti