torstai 29. joulukuuta 2016

Lomalaisen läksyjä.

Reissusta ollaan kotona. Oli kyllä myös mukava päästä liikkeelle, ihan kuten ounastelinkin. Flunssa sai oman voinnin sen sorttiseksi, että omat treenit jäivät turismissa väliin. Mutta muuten sai oleltua jouluisissa tunnelmissa (vähän turhankin) pienessä pohjolaiskylässä.


So sick.

Auttaisko nämä?



Tuossa kun pääsin äitimuoria koutsaamaan, niin sai taas muistutuksen siitä, mitä hermotus ja yleinen liikkeiden hallinta merkitsee. Aloittelija saa kyllä lihansa kasvamaan vaikka sitten aloittamalla pyöräilemään tai kävelemään portaita. Saati sitten, kun ottaa tottumattomilla käsillä kiinni raudasta ja alkaa testata, mihin suuntaan sitä saa väännettyä.

Mitä enemmän rautaan tutustut (ja mitä vähemmän sinulla on tähän tuttavuuteen luontaista genetiikkaa), sitä enemmän sille myös pitää antaa haasteita. Lihakset kun eivät tahdo tehdä mitään ylimääräistä. Ne päin vastoin tekevät kaikkensa, jotta niiden ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Jos tähän samaan tahtokieroutumaan satut omistamaan heikosti hermottuvia lihaksia, niin saatat pian huomata jauhavasi samaa hauiskääntöä tismalleen samoilla painoilla ja toistoilla, kuin mitä toissavuonnakin.

Toistot ovat kylläkin se, mitä liike tarvitsee mennäkseen selkärankaan. Sanotaan, että kymmenen tuhannen toiston jälkeen liikerata alkaa olla hallussa. Tähänkin siis huomio - harjoitettu liikerata. Se ei auta, että käännät hauistasi kymmenentuhatta kertaa väärin tai tuntumatta. Uudella ja oikealla tekniikalla laskuri lähtee naksuttamaan uudelleen. Ei nyt ihan alusta, sillä kyllä sinne selkärankaan on jo jotain uponnut, mutta hermotus ja rata tulee silti hakea lukemattomien toistojen kautta uudelleen.



Eli riittävät määrät toistoja ja myös riittävällä määrällä vastusta. Treenatessa tuleekin pitää jatkuvasti oma mieli tarkkana:
Treenaanko liikettä vai lihasta?
Haastaako tämä lihaksen toivotussa toistomäärässä?
Suoritinko liikkeen haluamallani intensiteetillä (karkeasti jaettua failureen vai määritellysti vajaaksi)?
Oliko temponi se, mikä pitikin olla?

Näitä läksyjä jätin äidille mietittäväksi, mutta särppinä opettaja otin myös saman läksyn itselleni. Ja kerran kotityöt on tehtävä, niin siispä näillä opeilla salia kohti heti vain, kun tauti hellittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti