lauantai 3. joulukuuta 2016

Protskupalleroita kutittelemaan.

Tämän blogipostauksen voisi aloittaa niillä (karmeilla) yltiömakeilevilla toivotuksilla, kuten ihanaista aamua protskupalloset tai heissan oma jengi nöpöseni. Niiden käytölle olisi kuitenkin tässä hetkessä kaikki mahdolliset perusteet, sillä nyt on niin mukava ja kiitollinen kutina siitä, missä hetkessä saa olla.

Fiilis torstailta ennen viimeistä aerobista hömppää.


Kahden viikon rutistus on ohitse. Tiukalle vedetty miinusjakso ja siihen yhdistetty pieni lepovaihe (mikä on minulle yhtä kuin tiukka) ovat molemmat ohitse. Kelit eivät päästäneet minua yhtään sen vähemmällä kuin mitä oma jästipäisyys salilla, joten riepottelua on tullut monesta suuntaa. Näihin viikkoihin mahtuu töissä rutistusta, hervotonta lumimyrskyä, vähintään yhtä hervotonta räntäloskaa, hiittejä, nälkää ja ihan turhista asioista hermostumista. Siihen vielä töissä väsynyttä menoa, flunssa-aaltoa ja kiirettä. 

"Dieettini" on siis ollut kaikilta aspekteiltaan onnistunut :D

Kohta, kun saan könyttyä täältä peitoista ylös, pääsen kurkkaamaan, mitä kahden viikon turistus näyttää aamupainossa. Saan myös todeta, mitä rauhoittuminen tekee kropalle ja nesteille. Onko valtava lusahdus tapahtunut, pysähtyikö painon laskeminen, vai onko kroppa jopa uskaltanut jatkaa "kiristymistään".


Kynttilä lähtee pois kupista!
KOHTA ääntä kohti.


Ja sitten - puuroa, puuroa, puuroa!! Ou mai kun jo odotan sitä, että treenikassi on pakattu ja saan istua vakkaripaikallani mikron edessä höyryävän puurovuoren vieressä. Kupissa kaksi viikkoa majaillut kynttiä saa väistyä, kun tilalle tulee mahtimäärät tavaraa. Banaania en ole myöskään maistanut pariin viikkoon, joten keltainen toveri pakkautuu treenikassiin mukaan - kuten myös sarjojen välille napse irtokarkit :D

Viime yön pimeydessä minä ja mellipurkki.


Saa nähdä, olisiko sitä huomenna edes jonkin verran lihaksiltaan tankkautuneen näköinen. Toisaalta, kuten minua näissä haaveissani ystävällisesti muistutettiin, pitäisi olla jotain lihasta, jota tankata. Eli vaikka vedän oikeaoppisesti hiilaria poskeen, niin turvotusta ei tule olemattomiin olkapäihin tai etureisien lohkoihin, vaan mahaan ja poskiin. En siis vielä vuosiin pääse kohtaamaan sitä aamupeiliä, jossa voisin toivottaa omille protskupalleroilleni hyvät huomenet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti