maanantai 5. joulukuuta 2016

Välipalajemmaaja plussan puolella.

((Älkää pelätkö, en edes aio mainita eilisestä kelistä. Tai mitä se on vieläkin tuolla pihalla. Voisin halutessani puhua prismojen ja s-markettien eteispapparaiset suohon säätaivasteluillani. Antaa siis olla.))

Pistetään silti kuva Kokkolan pyörätiestä. Kyllä se siinä on.


Onnittelen yhtä paljon Suomea kuin itseänikin huomisen puolesta. Tämä lahjavapaa keskelle arkea tuli enemmän kuin tarpeeseen. Viimeiset viikot on tullut puristettua itseä sen verran tiukalle, että tämä kalenterin hemmottelu tuntuu oikein hyvältä.

Ruokavalio on taas plussan puolella ja treenissä voi kuvitella oikeasti taas rakentavansa jotain.  Kunnon ravinnon merkityksen näkee taas todella konkreettisesti. Liian hintsuilla kaloreilla ei lihasta kasvateta, eikä muutenkaan pistellä pitkälle. Pahimmillaan venytetään ruokavälejä ja laitetaan verensokeri sahaamaan epämääräisten pikku välipalojen ja yksittäisten höttöruokapiikkien myötä. Ollaan entistä nälkäisempiä ja jaksetaan entistä huonommin.

Tästä lähdetään liikkeelle saman puskan takaa.


Jokaisella on oma tahtinsa, milloin tuntuu hyvältä syödä. On joitakin hardcoretreenaajia, joille kaksi tai kolme ruokaa päivässä riittää. Jos he ovat sen todenneet, niin olkoon se heillä näin. Iltse olen puolestani huomannut, että ruokaa pitää saada tasaisesti nassuun, muuten alkaa vire ja keskittyminen laskea. Saati, että tulee nälkä, ja sitähän me emme enää siedä.

Ymmärrän kyllä, jos tietyissä tilanteissa on vaikea alkaa kattaa itselleen ruokaympyrää noudattavaa ateriahetkeä. Jos kuitenkin kykenee jostain onkimaan käteensä pari suklaapisarakeksiä, niin eiköhän samalla vaivalla löytyisi vaikka prostkupatukka ja pähkinöitä. Itsellä on ainakin eri paikkoihin jemmattuna Fastin puddingpusseja sekä patukoita. Samat kulkevat myös laukussa mukana. Vettä yleensä löytyy mistä vain ja patukan puolestaan hotkaisee ilman kummempaa palanpainiketta suihinsa.





Huomiseen kuuluisi perinteikkäästi yritys pistää televisiota edes hetkeksi taustalle auki, että saisi kuulla perinteisiä Itsenäisyyspäivään liittyviä ääniä. Tiedättekös, kun lapsena touhutessa taustalla on voinut kuulua Porilaisten marssia, Tuntemattoman sotilaan pauketta tai linnanjuhlilta Tonava kaunoinen. Se äänimaisema höystettynä piparien tuoksulla ovat ihan juhlapäivämme kamaa. Toki niitä ennen treenaamaan ja munttaamaan muutamat oikeiden kalorien ruoat.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti