perjantai 20. tammikuuta 2017

Musakorneri jatkuu.

Lupasin laittaa teille säännöllisin väliajoin vinkkausta musiikista, millä voisi helliä salitreeniään. Siitä lupauksesta on kulunut jo niin monta viikkoa (kuukautta? No ei ihan), että laitetaan tulille seuraavaa kibaletta.

Minua seuranneet tietävätkin värikkään taustani musiikin maailmassa. Olen kirjoittanut varmaan useammankin postauksen, joita ovat koristaneet rinta rinnan Hansonin ja Kornin poikien kuvat. En kuitenkaan sanoisi olevani musiikin suhteen kaikkiruokainen. Heti, kun aletaan mennä vaikkapa iskelmän suuntaan, alkaa tökkiä ja kovasti. En myöskään laittaisi missään tapauksessa luureistani kuulumaan radiosta pääasiassa kuuluvaa tuubaa, eli toisin sanoen mitään, missä on Mister Worldwide jne. räppärit Bruno Mars ou jee shake your booty hässäkät.

Poppi kyllä menee, mutta siinä pitää olla kunnon jytke ja jotain, mistä ottaa kiinni. Näiden edellä mainittujen kaltaisten tuottajien musiikki kun ainakin itsellä valuu kuin hiekka sormien välistä. Eli jossain hissimusiikkina taustalla ihan ok, mutta en muuten kuuntelisi.



Ei-ei-osastoon kuuluu myös kaikki haikumusiikki. Tämä tarkoittaa kaikkia hippiasenteellisia artisteja, jotka tekevät maalailevaa, tunnelmoivaa, folktyyppistä, peilailevaa villasukkakamaa. Naisääni laulaa katkerasta olosta, selviytymisestä ja valtavista tunteista maalaillen (toistan tuota sanaa, tiedetään, mutta se on niin kuvaavan karmea koskiessaan musiikkia) ja herkistellen. Ei minulle, kiitos.

Mitä sitten laitetaan tämän urputuksen jälkeen soimaan tällä kertaa? Silloin, kun itse haen hyvää fiilistä ja voimaa salille, kallistun metallin tai technopaukkeen suuntaan. Nyt pistetään soimaan jalkapäiviltä seuraava toimiva siivu:


Mistä lie olen tämänkin soittolistalleni poiminut, mutta toimii itsellä kuin tauti ja kutittelee mukavasti tuolla korvakäytävässä. 

Tykkäsittekö? Minä ainakin! Tämän tahtiin hyvää viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti