maanantai 6. helmikuuta 2017

Mielensäpahoittajako täällä taas?

Bloggaaja ynnä mielensä pahoittaja taas täällä irvistelee. Minusta tuntuu, että päädyn nykyisin joka kerta miettimään isompien kuvioiden bloggaamista, kun jyystän oman pienen päiväkirjani parissa. Markkinamaailman koura on mielestäni päässyt kuristamaan taitavilta, suosituilta ja seuratuilta kirjoittajilta hengen pois. Jokainen, joka vähääkään pääsee menestymään kirjoittajana, ja ehkä jopa etenee julkaisemaan portaaleilla asti, joutuu enemmän tai vähemmän myymään itsensä taustavoimien käytettäväksi.

Bloggaaja alkaa saada tiettyjä etuuksia, kun saavuttaa tietyn statuksen julkaisujen maailmassa. Lukijoiden määrä kasvaa ja sitä myöten myös näkyvyys kuluttajille. Tämä tarkoittaa sitä, että erilaiset puljut ja firmat ovat torikauppiaiden tavoin oven takana tarjoamassa omia tuotteitaan kaupattavaksi. Kun kylkeen lisätään tuotebonukset ja komissiot, joita kirjoittaja voi mainostamistyöstään saada, niin en ihmettele, että moni lähtee sille tielle.

Ymmärrän siis, että tällä tavoin bloggaaja saa korvauksen tekemästään kirjoitustyöstä. Jotkut näkevät suurenkin vaivan julkaisujensa eteen (ja tekevät sitä täysin työkseen. Silloin tuotoksen on oltavakin täyttä priimaa.) ja saavat näin siitä palkkansa. Lopulta kuitenkin on, että markkinat tässä voittaa, sillä blogit ovat uskomattoman tehokas tapa kaupata omia tuotteitaan. Lukijoille tutut henkilöt hehkuttavat selänraaputtimia ja valokuulokkeita, joten täytyyhän niiden olla hyviä.

Tässähän se koukku itse asiassa onkin. Bloggaaja on aloittanut kirjoittamaan itsestään ja päästänyt lukijat tutustumana omaan persoonaansa. Mitä enemmän joutuu alkaa mainostaa tuotteita, sitä enemmän alkaa tekstit huulipunista viedä tilaa siltä alkuperäiseltä sisällöltä. Lopulta on päässyt itsekin toteamaan, että ennen niin mukava ja persoonallinen kirjoittaja suoltaakin teksti toisensa perään mainosta ja omalle vanhalle tyylilleen täysin epäolennaista sisältöä.

Teistä en tiedä, mutta itse ainakin hakeudun lukemaan tekstejä, jotka kertovat treenaamisesta, hyvinovoinnista ja siinä samalla kirjoittajan omasta arjesta. Yhtäkkiä näitä tarjonneen henkilön snapissa onkin kasinomainoksia ja huomaan käyttäväni aikaa lukien huulipunista toivoen, että mainoskoodien välistä löytyisi jotain asiaakin.

Onhan tässä tullut mietittyä omaakin paikkaa bloggaajana. Fastissa olen aloittanut ja sille olen uskollisena pysynyt. Olen Fastin ja Celsiuksen ambassador, eli saan edustaa näitä kahta tuotemerkkiä kirjoituksissani ja somejulkaisuissani. En kuitenkaan saa siitä mitään palkkaa tai provikoita. Olen saanut Fastilta ilahdutuksena tuotepaketin tullessani valituksi ambassadoriksi, sekä jouluna tervehdyksen. Tämän haluan kertoa siksi, että en tulisi itse luokitelluksi ostetuksi kaupparatsuksi.
Tai että te ajattelisitte minulle kilisevän massia siitä, kun hymyilen NixNax-protskupatukoiden kanssa. Aloitinhan julkaisemaan Fastin sivuilla jo, apua, kolme vuotta sitten, ja täällä ollaan pysytty ilman noitakin asioita.

Siellä on cocovia ja Fastin puddingit kuvissa jo ihan ensimmäisissä postauksissani.
Olen tässä asiassa liikkeellä ihan omien mieltymysten kanssa. Fastia käyttäisin, vaikka he minut potkisivat pois alustaltaan. Silloin olisin itse tehnyt jotain väärin, eikä tuotteissa olisi sen vuoksi jotain vikaa. Tai jos lopetan kirjoittamisen, niin tulen kyllä jatkamaan Fastin tuotteiden käyttämistä.


((oli pakko poimia mukaan myös varsin suonikas käsivarsi vuodelta 2014...))



Aminopörssiä mainostan, koska heillä on myynnissä Fastia. Tältäkään yritykseltä en itselleni mitään. Tiedän vaan, että se on hyvä verkkokauppa, jolla on takuulla Suomen nopeimmat postitukset!

Minulle tarjottiin joskus täysin hyvinvointimaailmaan liittymätöntä diilia, mutta en halunnut lähteä siihen mukaan. Elloksen jätin samoista syistä pois, sillä en kokenut omakseni tuotteiden esilletuomista erikseen. Voisin silloin tällöin kotipostauksiin liittää linkkiä, mutta muuten se ei enää kuuluisi minusta minun repertuaariin.

Tässäkin taas kunnon jurputusteksti! Huomaan kuitenkin, että tämä asia vaivaa minua tosissaan. Olenkin miettinyt yhä sitä, millä tavoin haluan omaa kirjoittamistani jatkaa. Ronskin rehellinen linja, jota vahvistin syksyllä, on ainakin toiminut omalla kohdalla. Tämäkin vuodatus edustaa juuri sitä osastoa. En halua kuitenkaan olla osana kuuluisaa mielensä pahoittajien lahkoa, joka levittää kurjaa fiilistä eteenpäin. Itse asiassa nytkin tätä asiaa kirjoittaessani mieleni paranee koko ajan. Se onkin ollut yksi syy, miksi olen suoltanut ajatuksiani tänne teidän kummasteltavaksi.
Kiitokset siis taas, että sain sylkäistä tämänkin täydellisen offtopicin teidän iloksenne :) <-- ja käytän jatkossa hymiöitä niin paljon, kuin itse lystään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti