tiistai 14. helmikuuta 2017

Uusi lähestymistapa progressioon.

Minulla on ollut viimeisen vuoden ajan eri progressioliikkeitä salilla. Näihin liikkeisiin olen pyrkinyt saamaan tasaisesti jokaisella treenikerralla askeleittain lisää rautaa, jotta niiden kohdalla tapahtuisi kehitystä joka viikko. Ongelmana minulla tässä on ollut kaksikin eri asiaa.

Ensinnäkin progression määrä. Meidän sali ei tunne kilon tai jopa puolen kilon levypainoja. Pienimmät ovat 1,25 kg:t, joten niiden, sekä epämääräisten vetokahvojen virityksillä on tullut rakennettua summittaista kilon - 1,5 kilon progressiota. (tämä ei muuten olisi millekään salille rahallisesti kovinkaan merkittävä sijoitus, pikkupainoiset kiekot nimittäin....)



Toisena ongelmana on ollut tarpeeksi alhaisen aloituspainon ottaminen. En ymmärrä, mikä tuolla pääkopassa on vielä niin vinksallaan, että ei ymmärrä oikeasti aloittaa pienistä lukemista. Toki ymmärrän turhautumisen tunteen edistyvien sarjojen alkuvaiheessa. Varmasti tympäisee, kun menet voimaa ja intoa puhkuen lauantain jalkapäivään ja pääset toteamaan, että voisit tehdä etukyykyn sarjapainotangolla keppijumppaa. Siinä vaiheessa jokainen tolkku osaa ajatella, että jo kuukauden päästä ei sillä tangolla enää tanssita. Vaan kun ei ole se salin malttavin, niin ongelmissa ollaan.



Tätä dilemmaa miettiessä ajauduin "valmentajan" kanssa minulle sopivaan ratkaisuun. Tämä metodi on varmasti ollut käytössä jo iät kaiket ja sille on oletettavasti myös erittäin pätevä nimi. Itselle tämä on kuitenkin oma "idea", joten esiteltäkööt sik-sak-progressio. Tällä "uudella" menetelmällä nostan siis sarjapainoja aina kaksi askelta ylös, ja yhden alas. Sitten sama uudelleen. Näin saan venytettyä sarjapainojen kehitysaikaa ja myös veivattua kauemmin ns. taitosvaiheissa. Lisäksi tämä systeemi tuo myös pääkopalle huokaisun hetkiä, sillä joka kolmas kerta saa laittaa vähemmän painoja, kuin mitä viimeksi on ollut. "Kevennykset" voivat olla apuna myös tekniikkaan, räjähtävyyteen, ja ehkä jopa suoda soveliasta hyperkompensaatiota.

Suosittelen kaikille, keillä progressioliikkeiden tekeminen on hankalaa, tai keillä kehitys meinaa tyssätä liian nopeasti kesken.

2 kommenttia:

  1. Tuo kuulostaa ihan mielenkiintoiselta tavalta hakea progressiota. :) Ja tuon toteuttaminen on varmaan helpompaakin kuin monen muun epälineaarisen mallin, ei tarvitse laskeskella sarjapainoja sentään ihan excelin kanssa.

    VastaaPoista
  2. Olen itse todella innostunut tästä tavasta. Ja kuten kirjoitinkin, se antaa mukavasti pääkopallekin välillä huokaisua, plus että tuntuu mahtavalta tehdä liikettä, kun se tuntuukin kulkevan paremmin.
    Aikas lailla voitto-voitto ratkaisu, kun lopulta kuitenkin progressiota tulee :)

    Tiina

    VastaaPoista