maanantai 6. maaliskuuta 2017

Kannatti hinkata.

Ihana ja hyvää tehnyt loma on nyt takana. Suuntaan sen kummempia ihmettelemättä kohti kevättä, jonka olen yksinkertaisesti päättänyt vielä kuoriutuvan esille kaiken tuon jään ja lumen alta. Teiden karhuajille tänne pohjanmaan suunnalle vaan terkkuja, että toivotaan teidän olevan oikeassa. Että ei sitä suotta kannata lähteä liikkeelle, kun se aurinko aikanaan kaiken sulattaa.

Viime treeniohjelman erikoistekniikkatalkoot olivat aivan huikea uudelleen sisäänajo treenaamisen maailmaan. Kuvittelin jo ymmärtäväni tuntuman ja lihaskontrollin päälle, sekä rekrytoivani lihakset liikkeeseen jo varsin hyvin mukaan.

Kumoavatko fast ja hitaat negatiiviset toisensa ;)?


Mitä vielä! Etenkin hitaat negatiiviset herättivät minulle aivan uusia tuntemuksia ja ahaa-elämyksiä. Miten yhdestä edestakaisesta liikkeestä voi tarpeeksi useilla toistoilla oppia niin järkyttävän paljon uutta?
Konsentrinen vaihe pääsi työstöön ensimmäisenä. Olen koko saliaikani ollut varsinainen jungertaja. Toistoja tulee tasaisen vääntävällä tahdilla vaikka kuinka. Tahti on sama edes takaisin ja parhaimmillaan työvaihe hivutetaan varovasti läpi. Voiman- ja nopeuden tuotto ovat siis olleet aivan olematonta.

Siinä sitten huomasin hidasta negatiivista suorittaessa, että ei p-hana, tässähän pitää olla konsentrisessa vaiheessa aivan erilainen boogie päällä, kuin mitä palautuksissa. Siispä vauhtia ja voimaa peliin - ja saman tien painoja raa´asti pois! Niin että tällä tavallako sitä olisi koko ajan voinut työvaiheet tehdä? Nopeasti ja mahdollisimman paljon voimaa tuottaen? Selvä, laitetaas muistiin...



No palautus, se negatiivinen. Ilmeisesti sen kohdalla olen hellittänyt jungerrusta sen verran, että käytännössä painot ovat saaneet leijailla takaisin liikeradan aloituspisteeseen ihan omassa rauhassaan. En ole paljoa lihaksella estellyt painovoiman työtä, vaan antanut sen kaikessa rauhassa palauttaa minun rautani uuteen jungerrusvaiheeseen.
Hidas negatiivinen pisti minut sitten tekemään tämän työn ihan itse. Neljän sekunnin palautuksen aikana kerkeää tuumata, että tämä pakettihan täytyy ehkä pitää työskentelevällä lihaksella, ettei halua syöksyä pää edellä taljaan tai kovertaa reikää lattiaan. Jopa hukassa olleet pakaralihakseni joutuivat siis etsimään itsensä, jotta saan tehtyä liikkeet nollapainoillani.

Koska erikoistekniikkapäivinä jokainen liike ja toisto tehtiin eri menetelmää käyttäen, oli oppiminen juuri sopivasti pakotettua. Mitä enemmän alkoi toistoja kertyä, sitä paremmin homma alkoi luistaa. Uutta tuntumaa ja tekniikkaa sai mahtavasti siirrettyä myös "tavallisten" toistojen päivälle. Pääsinkin pikku hiljaa tekemään oikeasti sitä, mitä olen kuvitellut tehneeni tähänkin asti. Työstämään lihasta.

Suosittelen kaikille pientä pölläytystä omaan treenitekniikkaan. Ainakin omalla kohdalla se oli varsin avartava kokemus, jonka oppeja tulen soveltamaan tulevissa treeneissä pitkälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti