torstai 30. maaliskuuta 2017

Mitä puurolleni kuuluu?

Minua pyydettiin syventämään ruokavaliopostaustani. Tässä tulisi diippiä kamaa yhden puurokupin syvyyden verran.

Kenties jotain pientä mielen tylsistymistä, mutta aloimpas tässä tosiaan miettiä, mitä puurolleni kuuluu. Kvastihan tällä vihatulla ja rakastetulla ruoka-ainekselle aina tapaa erinäisten ruokavaliomuotien ja makrovaiheiden myötä kuulua.

Minun puurolleni kuuluu oikein hyvää. Nostin tuossa vähän aikaa sitten kaloreita, minkä mainingeissa myös molemmat päivittäiset puurokuppini saivat vähän lisää tavaraa tarjottavakseen. 





Ensimmäisen puuron syön aína treenipäivinä ennen treeniä. Tokihan sanotaan, että ennen treeniä ei kannattaisi syödä mitään kovin kuitupitoista hiilaria. Siihen tulisi mielummin ajoittaa nopeampia ja helposti käsiteltäviä hiilihydraatin lähteitä. Puuro on kuitenkin niin turkaisen hyvä ja näppärä ruoka, etten sitä ala paikaltaan vaihtamaan. En ole myöskään huomannut omalla kohdallani, että puuro jäisi mitenkään painamaan vatsaan. Itsehän sitä ei tunne, jos se (MUKA) jotenkin hidastaisi treenin aikana juotavien aminohappojen pääsyä verenkiertoon. En kuitenkaan usko tuolla olevan minkäänlaista mullistavaa merkitystä kehitykselleni. Sanotaanhan samaan hengenvetoon myös, että puuro pitäisi hyvin nälkää ja antaisi energiaa pidemmäksi aikaa. 


Ennen treeniä olevassa puurossa minulla on yleensä seassa hamppujauhetta. Se antaa aivan ihanan, pikkuisen suolaisen vivahteen puuron makuun. Toki se värjää puuron hivenen mudan värikseksi, mutta sitähän on vain ilo koristaa entistä likaisemmaksi ripottamalla vähän macajauhetta pinnalle kaveriksi. 

Aikaisemmin en halunnut puurooni missään tapauksessa mitään makeaa. Nykyisin kuitenkin olen salaperäisesti ajautunut ripottamaan puuron pinnalle steviaa tai erythrolia. Sitten tottakai kookosöljyä sulamaan pinnalle ja treenilaturi nro. 1 on valmista nautittavaksi.
(Niin, hiutaleita puurossa on 70-90 grammaa, riippuen päivästä.)



Illalla minua odottaa toinen puuro, jonka vahvuus vaihtelee 65 ja 100 gramman välillä, jälleen päiväkohtaisesti. Ensimmäinen lukema on luonnollisesti surullisen nälkäpäivän puurolusikallinen. Illan puuron mudanväristä vastaa raakakaakaojauhe. Tämä puuro saa valmiina pintaan puolestaan carobjauhetta. Se maistuu aivan hervottoman hyvältä puuron päällä, suosittelen! Makeuden tähän puuroon otan puolestaan glysiinistä, joka on yksi aminohapoista ja maistuu ihanan makealle. Eli kuin sokeria, mutta positiivisella fiballa. 
Eikä tämäkään illan petiinkaataja olisi mitään ilman kookosöljyä, jota makrosääntöjen mukaan pitäisi tulla vain muutaman gramman verran, mutta joka itsehuijauksella on todellisuudessa varmaan lähempänä viittä grammaa. 

Puuroa voisin syödä vaikka kuinka. Puuro herättää selvästi myös tunteita ja ajatuksia, sillä tuntuu, että sain tässä tekstissä vasta rakkaan ystäväni esiteltyä. Pahasti siis veikkaan teille, että palaan vielä puuron kuulumisiin. Nyt lähden kuitenkin kohtaamaan ystäväni sen isoimmassa muodossa. Hyvää lauantaita kaikille! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti