maanantai 13. maaliskuuta 2017

Peruspölinää kaloreista.

Olen nyt pitänyt varsin reipasta ruokavaliota näin hiilarimuodin mukaisesti. Korvaushoidon myötä olen huomannut, että toleranssini energian saantia kohtaan on jonkin verran laskenut. Ennen pystyin syödä 3000 kalorin päivävauhtia keräämättä sen kummemmin painoa. Nyt puolestaan kiikutaan huomattavasti pienemmissä lukemissa, ja mahareppu meinaa silti kasvaa turhan napakkaa tahtia.



Muutin muutama viikko sitten makroja siten, että uhallakin lisäsin hiilihydraatteja ja vähensin rasvaa. Kokonaiskalorit pidin kuitenkin jokaiselle päivälle samana. Nyt on siis mennyt siten, että peruspäivänä hiilarien osuus kokonaiskaloreista on 45 prosenttia. Rasvojen laskeminen vaikutti jonkin verran päivän nälän tunteeseen, sillä olen tunnetusti siinä asiassa todellinen rasvakone. Pystyn lappaa hiilaria nassuun vaikka kuinka, eikä nälkä ole asiasta moksiskaan. Ruoan himon kiljunnan saa yleensä vaiennettua vasta tuntuvan kokoisella lohen palasella tai armottomalla vuorella pähkinävoita.



Välikiristelyäkin jo tässä mietin, mutta kuten ehkä lukaisittekin, jätin sen vielä hetkeksi jäähylle. Mutta jossain vaiheessa otan sen kortin kyllä takaisin pöydälle. Sillä vaikka tekisi mieli olla massalla ja tahkota lisää lihasta, on hyvä silti välillä resetoida hiilariherkkyyttä. Parissa viikossa ei ehdi tehdä mitään gainsseilleen, mutta aineenvaihdunta puolestaan ottaa siitä buustia. Tässä varressa olisi kieltämättä vähän enemmänkin tiristämisen varaa, mutta kuten kirjoitin, ei MILLÄÄN raaskisi siirtyä dieetille ja tilaan, jolloin lihasta ei tule.

Tietoisella ratkaisulla pehmoilen siis vielä ainakin jonkin aikaa. Onneksi tätä hommaa tekee täysin omaehtoisesti, eli jos kevään edetessä alkaa pehmeys kovin ahdistaa, niin ihan hyvin voi alkaa kuorintaoperaatioon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti