sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Puuro jatkaa parrasvaloissa.

Ennen kuin ehdin aloittaakaan puuropoliittista seuraavaa postausta, niin sain jo kysymystä siitä, miten valmistan puuroni. Pistän siis vielä kerran puuroksi nämä postaukset, ennen kuin palaan takaisin --- asiaan?

Teen puuron aina kaksivaiheisesti. Ensin kiehautan veden ja kaadan sen kuppiin mitattujen hiutaleiden päälle. Siinä puuro saa muhia sen verran, kuin mitä arki sille antaa aikaa. Työpäivisin se tarkoittaa vain muutamaa minuuttia, mutta iltaisin ja viikonloppuaamuisin hautumisaika on tunninkin verran. 
Pidemmän tai lyhemmän hauduttelun jälkeen pistän puuron vielä mikroon minuutiksi tai pariksi. Tämä estää ne instagram-kuvat, joissa fitnesspuurot ovat räjähtäneet ympäri mikroa. Eli se puuro ei paukahda pitkin mikron seinämiä, kun sitä ei laita imeytymättömänä kuumenemaan. Homma siis leviää käsiin, kun pistät mikroon suoraan pelkät veden ja hiutaleet. Minuutinkin esihaudutus estää tämän katastrofin.


Ekku keitetään vesi ja heitetään mitattujen hiutaleiden päälle.

Sitten ajan x muhiutunut puuron alku hetkeksi mikroon.


Puuron nauttimispaikka on pysynyt koko menestyksekkään fitnessurani ajan täysin samana. Päivän puuro menee korkeajakkaralla mikron edessä, kasvot kuvan osoittamaan suuntaan. Puurokupin väri on vakio, eli sen on oltava tuo vaalean haalean vihreä. Lukemiseksi löytyy alla olevasta laatikosta aina jotain teemaan sopivaa. Haalin Probody - kokoelmaani huolella, sillä tämä kotimaan bodylehtien kruununjalokivi on valitettavasti lopettanut julkaisujen tuottamisen. Nyyh.


Kumpi kuva on vuodelta 2017...
...ja kumpi 2014 :D ?


Hiutaleena menee perus elovenat. Illan puuron höystään lisäksi isohitaleisilla Konneveden myllyn kaurajumboilla. Ne ovat aivan mielettömän hyviä, mutta niitä saa kaupoista vain Jyväskylän tienoilta. Siksi niiden saanti itselle on sesonkiluontoista ja niiden varastotilannetta pitää säännöstellä. Lisäksi saatan herkutellessa laittaa Keskisen myllyn tattarihiutaleita (kuvassa lavastaja nappasi vahingossa mukaan jauhopaketin ;) ). 




Illalla pitää puurokupun värin vaihtua. Eli haalean vihreän värin korvaa viininpunainen sävy. Muuten kuppi on täysin saman kokoinen. "Sokerina" toimii kuvassa oleva glysiini, joka on makeuttajana oikein paikallaan juuri illasta - se kun auttaa samalla mukavasti rentoutumaan. Minulla ei ole varmaan yhdestäkään illan puurohetkestä kuvaa, sillä siihen aikaan en enää kännykkää räpellä. Tämä ei itse asiassa edes johdu mistään sinisen valon pelosta, vaan siitä, että en yksinkertaisesti halua nähdä kellonaikaa. Minulle kaikki kello kymmenen jälkeen on yhtä aikamössöä, enkä halua tietää, mihin aikaan menen oikeasti nukkumaan. Tämä on harvinaisen rentouttava pakkomielle!



Jokohan puuroa saanut haluamansa huomion parrasvaloissa, vai vieläkö tämän julkaisemisen jälkeen alan miettiä lisäaspekteja tälle kunnioitetulle herkulle? Jäädään mielenkiinnolla odottamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti