lauantai 8. huhtikuuta 2017

Se olen minä - MET käynnissä.

Anteeksi vaan teille kaikille, se olen minä. Olen se henkilö, joka tällä hetkellä varaa salilla itselleen parinkymmenen neliön sisältä laitteita ja seiniä myöten. Varustan myös tilani lisähyödykkeillä, kuten kuminauhoilla ja erikokoisilla jumppapalloilla. Lisäksi tarvitsen sen kaiken neliömäärän suojamuuriksi teitä varten, sillä hien roiskumiskaari voi välillä yltää yllättävänkin pitkälle.

Olen saanut aluilleen Scott Abelin MET-treenin, jonka avuin on tarkoitus viedä alkanutta kevätkiristystä läpi. MET ei ole varsinaisesti dieettitreeni, mutta soveltuu siihen kyllä täysin hyvin näin välidieetillä. Sen verran kovaa ja hermostoa kurittavaa sisältöä se kuitenkin on, että en METtiä suosittelisi vaikkapa kisadieetin loppumetreille tai muuten vain dieetin vaiheeseen, jolloin miinuskalorijaksoa on jo pitkästi takana.


Veivataan näistä jokaista. Laukkuakin.

Tällaiseen välikiristelyyn, kun eturepussa vielä hölskyvät tuntuvat vararavinnot, on MET ihan paikallaan.

MET on rakennettu tuomaan punttijungerrukseen metabolista komponenttia ja eräänlaista atleettisuutta. Hypertrofiatavoitteita ja jopa voiman kertymistä ei ole unohdettu, mutta ne (etenkin voima) eivät ole tämän ohjelman juttu. Ja jos oikein pilkun viilaamiseksi mennään, niin MET ei ole edes ohjelma, vaan metodi, jolla suunnitella joko koko treeniblokki tai osa siitä.




Tein tarkoituksellista työtä siihen, että sain vaihtelua tavalliseen höyryämistyyliini. Opettelin siis vähentämään kierroksia ja keskittymään pelkkään painon liikutteluun ja suoriin sarjoihin. Nyt on hyvä väli rykäistä siihen kontrastia muutaman viikon jättilaissarjailoitteluilla. Toivonkin, että MET itsessään hoitelisi minulle myös cardio-osuuden, ettei lisä HIITtejä tms. juuri tarvitsisi lisätä.

METin toteuttaminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että päästäkseen toteuttamaan Abelin katalat juonet jättiläissarjoihin, joutuu miehittämään jokaista settiä varten tuntuvan osan salin pinta-alasta ja tarjonnasta. Toki pyrin soveltamaan niin paljon kuin pystyn, mutta välillä tulee olemaan no can do, kun salilla on vain yhdet kappaleet ylätaljoja, alataljoja ja kyykkypaikkoja. Eli se olen siis minä, joka valtaa paikat ja joka vastaa kysymykseen "montako vielä?" että "ihan liian monta!".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti