tiistai 11. huhtikuuta 2017

Viikon viilikset.

Reilu viikko matalampia kaloreita ja MET-ohjelmaa on  suihkittu läpi. Kroppa ei vieläkään tottunut uuteen kellonaikaan, eli uhkaavasti kroonistunut univaje lisättynä hypokaloriseen dieettiin ja sykkeiden nostattamiseen on varmasti tuonut lisätaakkaa tähän välivaiheeseen.

MET tuntuu ensimmäisen läpijuoksun jälkeen varsin jännittävältä ohjelmalta. Päivän treeni on juuri niin raskas, kuin miten itse sen saat revitettyä. METissä ehdottomana sääntönä on, että sarjoja ei viedä failureen. Jos tätä ei pidä mielessä, on hyvinkin pian onnistunut piiskaamaan itsensä ylikunnon ja uupumuksen syövereihin.

Miten VOI olla sen näköiset olat, kuin ei olisi IKINÄ käynytkään salilla??


Jo pelkästään neljän liikkeen tekeminen jättiläissarjoina on tehokeino, jota ei tulisi ilman tarkoituksenmukaista ja harkittua sisältöä käyttää liikaa. METissä nelikkoon ei kuulu kuin maksimissaan kaksi painoilla tehtävää liikettä. Kaksi muuta liikettä ovat aina joko kehonpainoa, tai sitten jumppapalloa,  kuminauhoja yms. hyödyntäviä, Niiden toistomäärät ovat yleensä korkeammat ja suoritustekniikka räjähtävä. Niissä myös hyödynnetään useita lihasryhmiä ja aktivoidaan kinesteettisiä ketjuja (tai esim. kiertoliikkeitä).

Jättiläissarjojen lisäksi myös räjähtävät liikkeet ja nopeusvoiman tuottaminen osuvat (ikävästi) keskushermostoon, joten itsensä kuuntelu on todella paikallaan tässä haipakassa. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, niin MET-tyyppinen treeni kannattaaa sijoittaa tavalliselle massakaudelle, tai sitten lyhyelle välidieetille, kuten nyt itse teen.


Kalorit keikkuvat joka päivä hitusen alle kahdessa tonnissa. Lauantaille räknäsin sen verran, että voin pitää siinä eräänlaisen tankkauspäivän. Siinä kalorit ovat hitusen yli 2000 ja rasvoja on uhrattu hiilarien nimeen. Siksi lauantai tuntuikin suorastaan juhlavalta päivältä, kun pastaa sai "ämpätä" peräti kahteen otteeseen.

Seuraan mielenkiinnolla omaa vointia ja mahdollista kiristymistä. Olen myös tarkkana, onko kalorivaje liian suuri. Jos jaksaminen tuntuu loppuvan totaalisesti kesken, niin pystyn kyllä keventää treeniä ja lisätä ravinnon määrää. Toisaalta en mene vielä todellakaan missään kitulukemissa, eli jos päivän vastoin paino jänkkää, niin varaa kiristämiseen on. Lisäksi minulla on vielä täysin käyttämättä (karmiva) aerobinen kortti, eli tarvittaessa taivutaan myös iskemään luurit korville ja lähtemään fillaroimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti