lauantai 17. kesäkuuta 2017

Täällä ollaan.

Hyvin pikaiseen tulen kurkkaamaan blogia ja heittämään teille päivityksen. Te ihanat olitte laittaneet minulle kommentteja, mikä sai minut hymyilemään ja luopumaan hetkeksi koko blogin upottamisesta Tonavan syvyyksiin.





Kirjoittamista ja kertomista olisi ja paljon. Oikeastikin. Toisaalta mitään niistä ei tahdo saada rutisteltua riveille, ainakaan näillä kirjoittajantaidoilla.

Cutlerin sali ansaitsisi oman blogikirjoituksensa. Tämä sali on kyllä mekka bodykansalle, sillä sen verran mehuisat puitteet se tarjoaa salituristille. Hoistin heilurilaitteissa keinuisi aamusta iltaan. Samalla silmiä saa ja joutuu lepuuttamaan umpikireissä ja aineilla pumpatuissa paikallisissa treenaajissa. Seinillä pyörii screeneillä motivaatiovideoita epäluonnollisista roolimalleista, joita voi nähdä saman tien treenaamassa viereisessä laitteessa, kun päänsä kääntää.



Sitten on tämä muu kaupunki salin ympärillä. Joka kulman takaa löytyy jotain kaunista ja tunnelmallista. Joka puolella on vihreää ja puistikkoja patsaineen ja takorautaisine istuimineen seuraa toinen toistaan.

Kauppoja ja kaupustelijoita on joka lähtöön. Leimaavaa kuitenkin on kohteliaisuus ja se, että mitään ei tyrkytetä. Vain yksi sitkeä kauppias Vaci Utcalla alkoi sanomaan meille perinteistä terve-terve hokemaa. Häntäkin opastamme sanomaan terve joko vain yhden kerran, tai sitten korvaamaan koko ärsyttävän terve-sanan vaikka moilla.



Ehkä parasta kuitenkin on ollut liki täysi somettomuus. Metroissa ja teillä puolet sakista kulkee nenä kiinni kännykässä. Itse en ole juuri somea vilkuillut edes kämpällä, jossa on Wi-Fi ja tätäkin kirjoitan. Yhtään ei ole ollut ikävä instan kuvafiidejä tai snapin tyhjänpäiväisiä bloggaajien pakkopäivityksiä.

Viimeisille päiville tulee riittämään positiivista kiirettä. Täällä olisi niin paljon nähtävää, eikä saliltakaan malttaisi pysyä poissa. Kelit näyttää lähemmäs kolmeakymmentä, joten metrolla sahaaminen tulee olemaan lämmintä puuhaa.

Paljon olisi kerrottavaa, mutta juuri nyt jalat tarvitsevat kohottamishoitoa ja maha murkinaa. En enää muista, miten blogikirjoitus lopetetaan, joten teen sen näin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti