lauantai 29. heinäkuuta 2017

Elämä ilman irvistystä.

Sain toteutettua dieettihöyryissä pitkäaikaisen, hyvin turhamaiseksi luokiteltavan, haaveen. Alkukesästä jänistetty kulmien mikropigmentointi pääsi heinäkuun alussa viimein eskaloitumaan toteutukseen asti. Tässä ei ollut taustalla minkään asteista sponssia tai yhteistyötä. Jokainen killinki tuli omasta pussista, eikä minulla ole tarjota rakkaille lukijoille muuta kuin hurjia kuvia.

Päädyin tiukan vertailun jälkeen teettämään kulmani yksityisellä kosmetologilla Kokkolassa. Hän ei tee töitä liukuhihnalta, vaan varaa aikaa jokaiselle asiakkaalle ruhtinaallisesti. Hänen mentaliteettinsa työn huolellisuuteen sotii vahvasti omaa sähäkkyyttäni vastaan, joten tämä nainen oli täydellinen tekemään kulmani. Hän sai minut naulittua paikalleen kahdeksi tunniksi ja malttamaan ryntäämästä ulos pyyhkeet selässä kesken raaputtelun.

Olin kova tyttö pitämään lippistä, sillä se peitti...


Olin lopputulokseen, eli kulmien muotoon, erittäin tyytyväinen. Varsinaisen työn jälkeen alkoi kuitenkin oma työ. Päivittäinen rasvaaminen ja silmien kirvely tuli hetkeksi aikaa värittämään dieettistä arkea. Kosmetologi laittoi kunnolla tumman värin, sillä iho yleensä hylkii väriä varsin reippaasti pois. Tämä passasi minulle oikein hyvin.

Tumma väri tarkoitti kuitenkin sitä, että ensimmäiset viikot jouduin kulkemaan varsin villin näköisenä liikkeellä. Mieleni teki vetäytyä täysin julkisuudesta, sillä näytin todellakin sirkuksesta karanneelta.

...nämä :D


Goottihenkinen ulkonäkö ei ollut kuitenkaan toipumisen ainoita haittapuolia. Erittäin hyvänä kakosena (kyllä, kirjoitin juuri kakosena) tuli nimittäin ilvehteleminen. Olen ilmeisesti varsinainen kuminaama ja puhun kulmakarvojeni kautta. Ensimmäiset viikot kulmissa oli jonkin verran rupea, jolle ei saanut tapahtua MITÄÄN. Siispä lausahdukset, kuten...

... m´täh?
... ai jaa
... missä mun ruseliinit on?,

jäivät täysin vaille niiden kulmien tehosteen luomaa tunnelmaa.

Toinen kulmavaiva tuli salilla. Minun piti nimittäin välttää hikoilemista. Ja ohjelman nimi oli MET. Yhtälö, joka ei oikein meinannut onnistua. Ratkaisuksi muodostui lopulta treenikassi täynnä käsidesipapereita, joilla pyyhin otsaa sarjojen välissä.

Että niin. Sirkuksestako karkasit?


Saman METin ongelmana oli myös irvistykset. Yrittäkääs tehdä sarjoja läpi ilman, että saatte loihtia kasvoillenne omaa treeni-irvettänne. Meillä kaikilla on se, ja kyllä, käytämme niihin hyvin paljon myös kulmakarvoja. Peilissä näytti suorastaan pelottavalta, kun tein hak-kyykkyä kasvot ilmeettömänä. Kuin zombi prässissä. Treenistä tuntui jäävän myös puolet tehosta siihen, kun naama ei päässyt olemaan sykkeessä mukana.

Testatkaas joskus, kunnon kyykky sarja niin, että näytätte täyttä pokerinaamaanne.

Noh, kärsimistä kauneuden eteen. Saattuhan sitä joskus meikäläisellekin.


IHANAA LAUANTAITA KAIKILLE!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti