tiistai 15. elokuuta 2017

Ihan hyvillä viiliksillä.

Sinne se sujahti, loma nimittäin. Kaikella on aikansa ja niin myös sillä, että on aikaa. Tästä kumpuaisi taas tekstiä uusista aluista. Elokuu on kaikessa raikkaudessaan ja kauneudessaan niin puhdistavaa ja uudistavaa aikaa, ettei parempaa ole. Niin pitkälle, kuin kesä ja kauniit kelit jatkuvat, niin pitkälle kantaa myös voimat työssä ja uudessa (eli siis vanhassa) arjessa.

Takas toimistolla. Roskiskin taustalla vielä tyhjä :)




Kyllä se on jo aikakin vääntää herätyskelloa niskasta ja laittaa lomalla repsahtanut vuorokausirytmi takaisin kohdilleen. Tai oikeastaan epäkohdilleen, sillä minulle olisi luontaisesti niin täydellistä saada nukkua yhdeksään ja kömpiä untenmaille puolen yön aikaan. Arki tuo rytminsä myös sitten enemmänkin repsahtaneelle liikunnalle. Kesäpäivät saivat luurattua minut uudelleen ja uudelleen ulos ja pyörän päälle ihailemaan peltoja ja maisemia. Nytkin elokuun aikaan viljat aaltoilevat tuulessa ja sadon kypsymisen voi nähdä paljaalla silmällä. Tottakai sitä on pitänyt aina "vähän" käydä katsomassa.



No, sen minkä aineenvaihdunta tästä murisee, sen puolestaan mieli on kiittänyt. Jokainen palautuu tavallaan ja minulla se on ollut vapaus ja maisemat. Niistä kuitenkin sikseen, sillä arkiholistin on kuitenkin aika päästä häkistään. Ruokavalio väännetään työmoodiin ja treeniaika vaihtuu iltapäivälle. Pidän iltapäivän sykkeestä salilla, sillä kesäpäivisin sai parhaimmillaan treenata ihan keskenään siivoojan imurin ja kärpäsen kanssa täysin keskenään. Niin suuren treenirauhan kuin ne suovatkin, niin taistelen mielummin vapaasta taljasta lihaa ja verta olevien olentojen kanssa.

Reversedieetti on lähtenyt etenemään hienosti. Ensimmäisellä viikolla paino jopa laski kalorilisäyksestä ja treenin keventämisestä huolimatta. Nyt olisi pitänyt nostaa kaloreita lisää, sillä tahti ei huimaa päätä vieläkään. Työarki tuo kuitenkin, kuten tuossa yllä nakuttelinkin, reippaan vähennyksen liikuntaan, joten otan reverseni siitä. Eli pidän saavutetut kalorit hetken stabiilina, mutta rauhoitan menoani. Katsotaan sitten ensimmäisen täyden arkiviikon jälkeen uudelleen, mikä on meininki.

Näillä eteenpäin. Paljon on repussa, mutta paljon sinne vielä mahtuukin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti