lauantai 5. elokuuta 2017

Saman kaverin leivissä.

Ou mai, kun tuo Tampere tekee sen aina. Nättiä ja sopivaa fiilistä. Uusi ehdoton pistäytymiskohde on Hervannan sydämessä sijaitseva Suolijärvi kierroksineen. Siinä on juuri sopiva annos luontoa ja patikointia minun erähenkisyydelle.(Ja jos olet tarkkana, saatat onnistua näkemään Peikon. Sähäkimmät jopa juoksevat havaitun yksilön kiinni - rakkaat terveiset @sannaeloranta)




No mutta takaisin ollaan ja salin puolella jatkuu puolestaan uusi treeniohjelma. Reverseni volyymissa on valjastettu Scott Abelin voima-hypetrofiaohjelmaan. Jatkan siis saman herrasmiehen treeniohjelmien parissa. Hänen osaaminen ja tietämys treeniohjelmien tekemisestä ja sielukkuudesta on jotain sellaista, mitä ei minun itseni edes kannata yrittää ymmärtää. Päädyn sen sijaan peesailemaan ja tekemään kerrankin koko rahan edestä sitä, mitä toinen sanoo.


Herra Abel sanoo tässä ohjelmassa, että ottaa sopivan iisisti. Tämä ei tarkoita himmailua tai kynsien viilailua sarjojen välissä. Kovaa saa ja pitää yhä tehdä, mutta failurea tulee vältellä. Treenejä on kuutena päivänä viikossa, ja jalkoja tulee niistä neljänä. Jo tämän frekvenssin vuoksi ei ole suotavaa lähteä päivästä toiseen lopettamaan itseään raudan alle.


Nyt voisi joku älähtää, että eikö minun pitänyt nimen omaan vähentää sitä volyymia. METissä ja sitä edeltävässä ohjelmassa volyymini oli sarjoissa hulppeat 260 ja risuja päälle. Vaikka tämä nykyinen voima-hyper on jaettu kuudelle päivälle ja ON MYÖS volyymiltaan kova, niin se tuo kuitenkin "vain" reilut 160 sarjaa. Tämä on siis satasen pudotus, mikä on juuri sopiva. Enempää en koe tarpeelliseksi, ja sitä paitsi nainen (joka ei osaa ottaa itsestään joka pisaraa irti) palautuu treenistä yleisesti ottaen paremmin kuin mies.



Opettelen tässä siis uudelleen treenaamaan puhtaasti ja rekrytoimaan lihassoluja enemmän ja enemmän mukaan työskentelyyn. Puolet jokaisesta treenipäivästä on voimaan painottuvaa (tai no "voimaa ja voimaa", toistoalue kuitenkin 5- maksimissaan 8. En kuitenkaan ottanut mitään liikettä varsinaiseksi progressioliikkeeksi, jossa pitäisi tulla aina lisää rautaa. Pidän kuitenkin jokaisen lihasryhmän päävoimaliiketta sopivasti silmällä ja pyrin kasvattamaan niissä sarjapainoja. Failurea ja sen likelle menemistä tulee kuitenkin välttää, joten teen tätäkin maltilla.

Tähän asti ohjelma on tuntunut aivan älyttömän hauskalta. Tarkkana saa silti olla, ettei päivistä muodostu liian raskaita. Siksipä maltilla etenkin alun voimaosuuksiin, sillä etenkin raskaan selän jälkeen ei kauheasti naurata, kun huomaa lappusta luntatessaan päivän jatkuvan takareisien poltteluilla.

Tästä ohjelmasta tulen teille vielä paasaamaan - teitä on siis etukäteen varoitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti