perjantai 13. lokakuuta 2017

Se sana.

Välillä se sana on ihan kaikilla huulilla. Myönsitte sitä tai ette. Minua sen sanan käyttö ällöttää ja saan välillä kuulla sitä aivan liiaksi asti. Se kertoo mielestäni köyhyydestä käyttää suomen kieltä edes sen verran luovasti, että pystyisi kehittämään jonkin muun, nerokkaan, kuvaavan sanan siihen tilalle. Jos et keksi mitään muuta, niin ole silloin hiljaa.

Omalla kohdalla tämä sana viiltää korviani pelkästään töissä varsin tiuhaan. Nuorten maailmassa se tuntuu kuvaavan kaikkea lähtien fiiliksestä ja päätyen aina siihen, mitä mieltä he välillä koko yhteisestä touhusta. Tämän nyt vielä sietää, olipa se itselläkin välillä varsin lennokkaasti käytössä. Ei tosin aikuisten seurassa, mutta muiden kanssa. Ei silloinkaan mitenkään ylenpalttisesti. 



Ärsytys sanaan kasvaa, kun en voikaan jättää sitä töihin, vaan valitettavan usein se on mukana myös salilla. Siellä ei syyttävä sormi mene vain nuorempiin treenaajiin, vaan käytännössä yhtä paljon myös  varttuneempaan osastoon. Keskustelun aihepiirillä ei ole mitään väliä, eli kyseessä voi olla illan suunnittelu, treenin sujuminen tai mikä tahansa, siinä se kuitenkin vilisee. 

Mutta, kyllä se löytyy itseltäkin. Ainakin lujaa huudettuna pään sisällä. Se siivittää usein matkaani taittaessani taivalta vaihtelevien kelien pyöräteillä. Kun on tarpeeksi väsyä, ärsytystä, tai kiirettä, se saattaa tulla jopa ääneen kotona. Sen sai viimeksi tulemaan ilmoille mustikkapurkin tippuminen keittiön lattialle. Siinä se oli vielä voi -etuliitteellä korostettuna.

V***u. Siinähän se. Karmean ruma ja mielikuvitukseton. Silti välillä niin onnettoman paikallaan. Jos sen kieltäisi täysin, jäisi monikin sanattomaksi. Tätä miettiessäni (joskus pyöräillessä tuo ajatus kun meinaa lähteä joskus rönsyilemään...) palasi mieleen muinainen lista kyseisen sanan ainoista soveliaista käyttökerroista. Näiden hienovaraisten nyanssien ja historiallisten taustojen ymmärtäminen vaatii jo sen verran pohjatietoa, että sallinen itse kyseisellä sanalla tapahtumien luonteen vahvistamisen.
Eli:


V***u-sanan ainoat soveliaat käyttökerrat kautta maailmanhistorian:


"Enpä arvannut, että he suuttuisivat noin vitusti."
Osama bin Laden, 2001
"Hei halooo, kuka vittu siitä saisi tietää?!"
Bill Clinton, 1999
"Paikallisia sadekuuroja... ja vitut!"
Nooa, 4341 eKr
"Missä vitussa me ollaan?!"
Amelia Earhart, 1937
"Haluatte minkä tuohon vitun kattoon?!"
Michelangelo, 1566
"Miten vitussa sinä ratkaisit tuon?"
Pythagoras, 126 eKr
"Onhan se niin vitusti hänen näköisensä!"
Picasso, 1926
"Joka vitun taukki ymmärtää tämän."
Einstein, 1938
"Mistä vitusta nuo kaikki intiaanit tulivat?"
Kenraali Custer, 1877
"Mikä vittu se oli?"
Hiroshiman pormestari, 1945
"Vitut täällä mitään jäävuoria ole."
Titanicin kapteeni, 1912
"Aja nyt vittu kovempaa!"
Prinsessa Diana, 1997
"Vittu tää on pelkkä flunssa."
Aleksanteri Suuri, 323 eKr
"Ketä kiinnostaa, jos me vallataan joku vitun Kuwait."
Saddam Hussein, 1990
"Mitkä vitun hobitit?"
Sauron, 2945 kolmatta aikaa

Salimaailmassa nämä samat poikkeukset siisteys ynnä siveys säännöstöön voisi puolestani tehdä seuraavissa hetkissä:

"Ei v***u oiskaan ottanu."
Dieettiläinen työpaikan joulukonvehtitarjoilussa.

"En v***u oliskaan halunnu kotiin."
Salin portaiden alapäässä jalkatreenin päälle.

"Ei se v***u ole niin tarkkaa."
Vannoutunut laturien käyttäjä punnitessaan viikottaista pulverirallia.

Oliko v***u ihan pakko?"
Treenaaja, jonka toinen laite vietiin supersarjan aikana.

"Sanonko minne voit v***u laittaa parsasi."
Uusi ruokavalio.

Tämän sanan myötä tahdon toivottaa hyvää syyslomaa vähintään itselleni! Nyt on senkaltainen savotta takana, että toipumiseen vaaditaan vähintään kunnon tankkaukset ja Tampereen reissut. Pitäkää hyvä viikko ja viljelkää sanasta harkiten ja sopivissa hetkissä!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti