perjantai 8. joulukuuta 2017

Lahjakkuudesta vol 2.

Ajatus lahjakkuudesta ja luontaisista taipumuksista jäi yhä pyörimään mieleen. Onneksi sitä pyöritykstä ei rullaa enää olalta (huo: valtavalta, kehittyneeltä deltsiltä ;) ) poishypännyt kateuspeikko, vaan ihan oikea mielenkiinto aiheeseen.

Lahjakkuutta tässäkin asiassa voi mitata monella tapaa. Äkkiseltään  lahjakkuudeksi laittaa juuri viime postauksessa esille nostamani geenit ja yleisen genetiikan, mikä määrittää kehittymisemme. On todettu, että eri ihmisiltä löytyy eri kapasiteetit tuottaa uutta lihasmassaa tai kasvattaa voimaa. On myös saatu selville, että osalla on oikeastikin vallalla tietynlainen geeni, joka vetää mielummin vaakatasoon, kuin laittaa liikkeelle. Tämä on todettu koe-elämillä, joista osa veivasi oravanpyöräänsä ihan mieluusti, kun taas toiset hamsterit painuivat mielummin vetämään lonkkaa. Tälle geenille on olemassa nimikin, PMYG, mikä siis vaikuttaa henkilön toleranssiin kestää kuormaa, ja vastata kuorman kasvamiseen.






Lahjakkuutta on myös se, miten oma psyykkinen puoli toimii. Osalla ajattelutapa on itseään tsemppaava ja motivoiva jo valmiiksi. Esimerkiksi kilpaurheilijat harrastavat itsepsyykkausta ja luovat kilpailutilanteista itselleen positiivisia mielikuvia. Omalla ajattelulla  ja temperamentilla (luonteenpiirteellä) on valtava voima siinä, miten asiat teet ja suoritat. Sama treeni voi olla toiselle tuskaa, kun vain miettii, kuinka paljon on vielä tehtävää, omassa kropassa ei tapahdu mitään, arki on harmaata ja vaatteetkin ovat jo kulahtaneet. Toinen taas ottaa kaiken innokkaasti ja uteliaastikin vastaan, ja toteaa huononkin sarjan jälkeen, että seuraava on vielä tullakseen. Hyvällä asenteella sanoisin kompensoituvan paljonkin huonoa, mitä mahdollisesti on äidinmaidostaan saanut.




Luonteeltaan pikkutarkkojen ja pedanttien ihmisten voisi ajatella pärjäävän salimaailmassa varsin hyvin. He ovatkin periaatteessa kuin kalat vedessä grammojen viilaamisen kanssa ja tekevät kaikki suoritukset prikulleen oikein. Näistä yksilöistä yleensä tuleekin varsin menestyneitä, sillä he etenevät matemaattisella tarkkuudella ja hoitavat niin dieetit kuin massat samalla moodilla.

Heidän kompastuskivenään saattaa juuri ollakin juuri luonteen täsmällisyys, mikä on omiaan aiheuttamaan stressiä. He ovat niitä, joilla on usein kovat ennakkopaineet ja joiden odotetaan vievän vaikkapa kisat mennen tullen. Stressi ja paineet voivat olla vesittämässä silloin edistymistä ja onnistumista, kun puolestaan "tar det lungt" tapaukset selviäisivät suosikin viitastaan huomattavasti helpommin. He saattavatkin yllättää takavasemmalta tullessaan huippukunnossa esille, vaikka ovatkin olleen dieetinkin aikana prisman jonossa juustonaksujen kanssa (lämpimät terveiset megamassa Sinisalolle).



Vilkaisu treeniohjelmaan ja viimeisten vuosien puuhasteluun voi myös antaa suuntaa sille, kuinka paljon syytellä omaa genetiikkaa. Kun ei vain kertakaikkiaan nuo välitykset toimi ja nivelet ovat sitä ja tätä. Päiväkirja voi puolestaan kertoa, kuinka salilla on jauhettu kuukaudesta toiseen samoja liikkeitä samoilla palautuksilla, eikä penkkiä ole juuri muuksi muutettu, oli kesä tai talvi. Eli silmäys myös siihen, mitä ja miten on tehnyt, voi antaa omille valmiuksille aivan uusia ulottuvuuksia.


Itse siis jatkan omalla tyylilläni. Teen tätä ilolla ja mielelläni, ja into ja uteliaisuus on valtava. Omassa psyykkeessä peikot ovat antaneet luolansa järjen käyttöön ja edistystä tapahtuu siellä maailmassa valtavasti koko ajan. Tulokset paranevat koko ajan, vaikka kroppa näyttäisi välillä miltä.

Sarjapainot ja  oma, hyvä mieli kertokoot, että tämä lahjakkuus luodaan tässä ja nyt. Oli äiti sitten kuinka pieniluinen tahansa ja isukki ollut kaikkea muuta, kuin punttaaja tai maratoonari - minä voin olla juuri, mitä tahdon. KUNHAN vain muistan, että ainoa, mihin vertaan, on oma itse. Ei se viereisen penkin pirkko.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti