tiistai 5. joulukuuta 2017

Lahjattoman lompsintaa joulua kohti.

Olen vääntänyt, mitannut ja punninnut. Olen hakenut tietoa ja alkanut kehittyä tekemisissäni ja tietämisessäni. Vanhat peikot eivät enää aseta rajoituksia massan kehittymiselle tai tekemisilleni. Olen syönyt pilkun tarkasti ja juuri optimaalisesti omien tavoitteiden ja kehon hormonitasapainon vaatimien makrojen mukaisesti. Purkki ja pulveriarsenaali valloittivat keittiön kaappien lisäksi myös eteisen vaatehyllyn, osan atk-huoneesta sekä toisen komeron. Olen huoltanut kehoani päivittäin ja oppinut palautumaan.




Treenaan  mielestäni jo varsin hyvin ja keskittyneesti. Puhtaus ja liikkeiden suorittaminen paranee jatkuvasti. Hermotus on jo hyvällä mallilla ja jo vuosissa puhuttavien kokemusten myötä tunnen kehoni ja liikeradat varsin hyvin. Osaan harkita ja miettiä treeni-intensiteettiä, eikä tavoitteenani ole aikoihin ollut salin portaiden konttaaminen pois lähtiessä.


Stressikin on vähentynyt. En enää murehdi liikoja, ahdistu kellonajoista tai mahdollisesta liikkumattomuudesta. Minulle ei tule hätää, jos vaaka prakaa hetkisen tai cheattiateria venähtää huijareiden illanvietoksi. Työkin maistuu ja ystävien ja tuttujen kanssa on hyvä olla. Osaan  myös hemmotella itseäni ja olen pikkuhiljaa opetellut panostamaan muuhunkin pukeutumiseen kuin salivaatetukseen.




dellykset optimaaliselle kasvulle ovat siis olemassa. Silti tuntuu useammin kuin välillä, että vieressä tekevä peruspirkko, joka syö vähän sinne päin ja ottaa hörpyn vettä treenin päälle,kehittyy paremmin. Hän vetää banskun kitusiinsa ja painuu  kotiin vitkuteltuaan reidenloitontajaa ja pikku vatsajumppaa lihakset pingottaen, kun itse puolestani yritän pitää vähänkin dokumentoitavissa sen, mitä teen.




Tässäkin lajissa tulee muistaa lahjakkuuden ja genetiikan merkitys. On tehty tutkimuksia verrokkiryhmille, joissa on saatu tuloksia siitä, kuinka osa porukasta kehittyy  kohisten ja saa testiaikana yli 200 prosentin edistymistä sekä voimaan että massaan. Toisilla raukoilla saattoi puolestaan tulos jopa romahtaa aloitettua hauiskäännöt testimielessä.


Kaikesta ei toki voi iskää ja äippää syyttää, mutta osassa kehitystä voi toki sormea sinnekin päin osoittaa. Jokaisella meistä on yleensä jokin tietty osa-alue liikunnassa, joka kehittyy toista paremmin. Jotkut ovat synnynnäisiä pikajuoksijoita, toiset kykenevät helpommin kitkuttamaan ultramaratoneja. Sama pätee lihasmassan hankintaan. Osalle liha kerta kaikkiaan vaan tarttuu paremmin kuin toiselle. Lisäksi lajin estetiikkaa on sanelemassa myös esimerkiksi lihasten malli ja nivelten rakenne. Sironiveliset ja pyöreälihaksiset saavat patsastella tyylikkyydessään, kun lattarakenteiset lisäävät pehmusteita strategisiin paikkohin.


Tästä olisi vielä paljon jauhettavaa, mutta lohduttakoot tämä pientä pistoa, mikään aiheutui siitä, kun silmä osui taas reippaaseen kanssatreenaajaan, joka pirulainen on taas selvästi mennyt eteenpäin, vaikka hän juuri isoon ääneen selosti kaverilleen, kuinka tuli taas viikonloppuna mässättyä ja nyt turvottaa sitten niin vallan kauheasti. No niinpä turvotti itselläkin, karmea kateuspeikko ja just siinä oman olkalihaksen päällä ;)



Tästä jatkan vielä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti